Talvikaipuu
Puhutaanpa nyt vähän säästä. Talvi ei oikein oo koskaan kuulunut mun lemppareihin. En laskettele, hiihdä tai luistele ja siitä syystä ehkä sellanen suuri talvifiilistely ei ole kuulunut mun vuoteen. Aurinkoisia ja kirpsakoita talvipäiviä sen sijaan rakastan! Sellasista syntyy heti fiilis, että haluan lähteä ulos hengittämään raitista talvipäivän ilmaa ja hankkimaan sellaset terveen punaiset posket.
Nyt kun jokseenkin koko viikonlopun on joutunut (ainakin Helsingissä) katsomaan harmaata maisemaa ja kuuntelemaan sateen ropinaa, on talvipäiviä ollut iso ikävä. On itseasiassa ollut jo aika pitkään. Ystävien kanssa ollaan puhuttu paljon siitä, miten ei välttämättä kaipaakaan etelään (paitsi okei auringon takia), vaan enemmänkin johonkin missä on kunnolla lunta. Somessakin on tullut törmättyä vitsiin siitä miten talven on korvannut uusi vuodenaika Marras. Pitkältä marraskuulta viime kuukaudet on kieltämättä tuntuneetkin.
Normaalisti tässä vaiheessa mulla ainakin alkaa automaattisesti kääntyä katse jo kevääseen ja nyt en enää tiedä odottaako kevättä vai talvea. Kauppoihin oli tullut ihania tulppaanikimppuja, joita en voinut vastustaa vaikka tuntuukin liian ”talvelta” pitää kotona tulppaaneja.
Muistan niitä talvipäiviä, kun pakkanen huiteli parissa kympissä ja hirveässä tuulessa odottelin ratikkaa – olin varma, että kuolen siihen paikkaan tai menetän ainakin jalat ja sormet pakkaselle. Juuri sillä hetkellä vihasin niin paljon talvea. Siitä oppineena olen kerrankin varustautunut talveen ja hommasin lämpimämmän takin ja kengät, joilla ei liukastele – ajattelin, että se on vain varusteista kiinni jos talvesta kärsii (niin kun se varmasti onkin).
Kyllä se vaan on siis myönnettävä, että munkin sisällä asuu pieni talvi-ihminen ja kaipuu talvipäiviin on kova. Väistämättä tässä on tullut podettua ilmastoahdistusta ajatuksesta, että entä jos ne talvet olikin tässä? Toivottavasti ei kuitenkaan. Ehkä me saadaan nauttia talvesta sitten vielä juhannuksena. 🙃
Sateisen harmaasta päivästä huolimatta leppoisaa sunnuntaita sinne missä ikinä sitä vietätkin!
Hanne