Ankean viikon ilahduttajat
Tiedän nyt vähän toistavani tätä samaa levyä, mutta kulunut viikko on ollut valitettavan haastava. Mieli on ollut enemmän siellä miinuksen kuin plussan puolella. Vaikka oon viime aikoina onnistunut tosi hyvin päivittäin listaamaan pieniä kiitollisuuden aiheita, tällä viikolla kiitollisuuskirjanpitoon ei ole tullut yhtäkään merkintää.
Tällä viikolla selvisi, että lomautus on edessä ja oletettavasti myös pitkä sellainen. Varsinainen lomautusimoitus kilahtaa sähköpostiin ensi viikolla, minkä jälkeen hyvin pikaisesti olenkin Out of office X-määrän aikaa. Ahdistus vei hetkellisesti aivan 6-0, mutta tällä hetkellä tilanne taitaa onneksi olla jo tasan.
Mielen myllerrystä ja tunteiden vuoristorataa on varmasti edessä tulevina viikkoina, mahdollisesti toki kuukausinakin, mutta kuitenkin uskon että tilanteeseen tottuu ja jollain tapaa ehkä turtuukin. Vaikka talous ja tälle vuodelle kaavaillut säästösuunnitelmat ottavatkin nyt ison osuman, oon aidosti onnellinen siitä, jos sekä oma että läheisten terveys selviää kolhuitta. Siitähän tässä kuitenkin on kyse, rahakin on lopulta vain rahaa.
Tämä nyt siis itsellekin muistiin – huonoina päivinä ja ahdistuksen keskellä tätä on vaikea muistaa.
Vaikka eivät sinne kirjanpitoon päätyneetkään, viikkoon mahtui monta ilahduttajaa.
- Pitkät puhelut ystävien kanssa
- Ystävän aka. ninjan lailla liikkuvan koronalähetin tuoma kukka- ja herkkuylläri ovella (kukan nimesin Onervaksi, hän on upea orkidea)
- Kevään saapuminen, vaikka okei, pieni tuomiopäivän lumimyrsky tässä viikolla kävi kylässä
- Call me by your name – elokuva, josta juuri saamani tiedon mukaan on tulossa jatko-osa! En ihan vieläkään oo selvinnyt leffasta; kaunis niin visuaalisesti kuin tunnelmaltaankin ja mielettömän koskettava + ihanat musiikit. Jos ei käynyt selväksi, niin suosittelen.
- Mulle toimitetut lukuisat koiraterveiset. Jos nykyisessä kodissa lemmikit olisi sallittuja, olisin ihan varmasti jo ottanut koirakaverin, mutta ehkä toisaalta parempikin että koirakaverin ottaa sitten ”normaalissa” elämässä – ja tietenkin asuntoon, jossa lemmikit on ok
- Tukiverkko, joka on toistuvasti hokenut mulle että en ole yksin, apua on tarjolla ja tästä selvitään kyllä
Paljon hyviä juttuja, joita en yksinkertaisesti nähnyt viikolla ollenkaan samalla lämmöllä kuin tällä hetkellä. Tunteiden vuoristorataa on tosiaan varmasti edessä ennen kuin mieli todella sopeutuu. Odottaminen ja epätietoisuus on ehdottomasti se kaikkein pahin ja uuvuttavin vaihe – kun asioita saa edistettyä omalta osaltaan, saa taas edes sen pienen kontrollintunteen elämäänsä ja mielikin toivottavasti rauhoittuu.
Listasin jo muutamia projekteja kohta alkavalle vapaa-ajalle, ja päätin myös alkaa opetella yhtä uutta taitoa, johon olen halunnut perehtyä jo pidemmän aikaa. Siitä lisää tuonnempana, kun tarvikkeet saapuu! 😊
Aurinkoista sunnuntaita!
Hanne