Syystunnelmia
Syyskuu.
Voitteko ihan oikeesti kuvitella, että tätä vuotta on eletty jo kahdeksan kokonaista kuukautta? Ainahan sitä päivittelee, että mihin tää vuosi on oikein mennyt, mutta tänä vuonna tässäkin päivittelyssä on ihan erilainen kaiku. Mihin aika on tosiaan mennyt? Uskon, että kaikkeen sellaiseen, jonka arvon ymmärtää vasta reilusti myöhemmin. Ainakin omalla kohdalla.
Miten musta tuntuu, että heti kun kuu vaihtui, myös sää muuttui yhtäkkiä tosi syksyiseksi? Vai katsooko säätäkin syyslasit silmillä heti syksyn virallisesti startatessa? Oon kesän lapsi, mutta tykkään syksystä myös ihan hulluna. Nautin kirpeistä aamuista, syksyn tuoksuista ja väreistä. Ainoa asia, joka tässä vaiheessa aina vähän ahdistaa on jo nurkan takana lymyilevä kaamos.
Kaamos on toisinaan ankeuttajan lailla vienyt musta kyllä kaiken ilon ja energian, vaikka useimmiten handlaan sen nykyään jo ihan hyvin. Muistelin tässä just yhtä kaamosjaksoa vuosien takaa, jollon en huomannut omasta mielestä mitään eroa vireystilassa, mutta ko. vuonna pidinkin extra-hyvää huolta itsestä ja kävin mm. aktiivisesti salilla treenaamassa. Lisäksi olin vuodenvaihteen jälkeen lähdössä toteuttamaan omaa unelmaani maailmanympärimatkan merkeissä, että ehkä siinä mielentilassa mitkä tahansa monsuunit ja säkkipimeydet ois olleet ok. Jos saadaan kokea tän vuoden päätteeksi uudelleen sellainen ikimarraskuu, kun viimeksikin, saattaa vitsit olla oikeasti jo aika vähissä.
DIY-projekteja ja möllöttämistä
Syksy herättää mussa aina myös uuden DIY-vaihteen. Nyt tänä vuonna, kun sain paljon ylimääräistä aikaa, on tullut kudottua villasukkia ihan eri tahtiin kun normaalisti. Vähän pitkin vuotta siis. Syksy kuitenkin nostaa inspiraation myös uusiin projekteihin. Mulla on vähän sellanen tunne, että esimerkiksi lomautetun kaikki loppuvuoden lahjat on kyllä tänä vuonna vahvasti diy-henkisiä, mutta luulen että se on myös lahjan saajista ok. Muistan itse ehkä parhaiten sellaset lahjat, jotka on tehty itse. Oli sitten kyseessä vaikka kortti tai kirje. Vaivannäkö on itsessään musta ihana lahja; se, että joku käyttää omaa aikaansa tehdäkseen toiselle jotain, joka oletettavasti tuo iloa on tavallaan kaksinkertainen ilo. Varsinkin jos keksin jollekin täydellisen lahjaidean, mulla on sellanen kutkuttava fiilis jo lahjaa tehdessä. Laitan DIY-pajan pystyyn tässä ihan piakkoin ja jaan vinkit tännekin jos projektit onnistuu!
Syksy on aina edustanut oletettavasti koulumuistojen vuoksi mulle uutta alkua, mutta samalla se tarjoaa ihan uudella tavalla myös mahdollisuuden pysähtyä. Siinä missä koulut, harrastukset ja kaikki mahdolliset projektit tuntuu ottavan uuden startin syksyllä, jää kesästä tuttu ”menemisen pakko” taakse. Voi ainakin pikkusen paremmalla omatunnolla istua pimenevinä iltoina kotona ja kutoa sukkia tai katsoa Netflixiä jos siltä tuntuu. Mä tosin unohdin tänä vuonna jo kesällä sen hämmentävän pakon tunteen, mutta mun kesä olikin ihan poikkeuksellinen. Ei ollut sitä tunnetta, että on istunut koko päivän töissä koneen ääressä, joten on pakko mennä nauttimaan auringosta työpäivän jälkeen tai viikonloppuna, kun on vapaa-aikaa. Tänä vuonna on kuitenkin tullut ulkoiltua kyllä ehdottomasti enemmän kun normaalisti, mikä on ollut ihanaa. Ehkä fiilis ulkoiluun ja ja kaikkeen siihen menemiseenkin (huom. ehkä enemmän sellanen introvertin ahdistus) muuttuu, kun pakon tunne poistuu.
Syksy on pop!
Ystävät suree kesän päättymistä ja tuleehan siitä vähän haikea fiilis itsellekin joka vuosi. Samalla odotan tosi paljon lehtien kellastumista ja pian alkavaa syksyn väriloistoa. Töölönlahdella on yksi kohta lehtipuiden alla, jossa aina havahdun syksyn saapumiseen lenkillä ollessa – nappaan siitä kuvan, kun oikea hetki on taas täällä. Se on ollut mulle jo aika monen vuoden ajan sellanen tietynlainen syksyyn siirtymisen riitti. Useimmiten syksy saapuu vähän takavasemmalta yllättäen, kun elää hektistä elämää sellasen pienen kiireen luoman sumun keskellä. Veikkaan, että tänä vuonna monella on mahdollisuus tarkkailla vuodenajan vaihtumista ihan eri tavalla.
Syksyä voi fiilistellä kyllä ihan vitsiksi asti. Ainakin mun somekuplaan ilmestyy kynttilöiden luoma tunnelmavalaistus, sohvan nurkat viltteineen sekä tietty kauraomenapaistosten tuoksu. Tätä me usein vähän kavereiden kanssa jopa naureskellaan, kun sisältö on joka vuosi vakio. Mä oon myös itse just sellanen syksyfiilistelijä, vaikka toisaalta usein taustalta unohtuu myös ärsytystä nostavat lisääntyvät sadepäivät ja lähestyvä kaamos – ehkä se syksyfiilistely onkin vaan tapa nähdä oma lasi puoliksi täytenä.
Syksykin taitaa olla asennekysymys.
Ihanaa sunnuntaita!
Hanne