Nollauksella uuteen vuoteen
Vuosi vaihtui nukkuessa. Heräsin kyllä ilmeisesti juuri puolenyön aikaan rakettien paukkeeseen, mutta nukahdin samantien uudelleen. Vuosi vaihtui siis juuri sellaisissa tunnelmissa kuin halusinkin. Vietin ihanan illan ystävän luona ja olin ajoissa nukkumassa, täydellistä.❤️
Vuoden ekan päivän nimesin darrapäiväksi ilman darraa. Löhöilin ja katsoin lähes koko päivän Netflixistä Bridgertonia, joka on muuten täydellinen sarja juuri tällaseen nollauksen tarpeeseen. Kauniita ihmisiä, kauniita pukuja ja (vähän ennalta arvattavaa) draamaa – kevyttä hömppää. Kuin 1800-luvun Gossip girl. Tilasin ruuatkin kotiin ja olin täysin omassa kuplassa. Oikealta maailmalta piilossa.
Tajusin samalla, että vaikka mulla on ollut työttömänä ylimääräistä aikaa, en ole juurikaan sallinut itselle tällasia puhtaasti oleilulle pyhitettyjä päiviä. En etenkään syksyn aikana, kun koulutehtäviä oli hirveä määrä. Päivissä on nuutoinkin tosi usein ollut jokin agenda, vaikka agenda sitten sisältäisikin puhtaasti ”vapaa-aikasisältöä”. Tällasia päiviä tarvii kyllä ihan jokainen, tilanteesta riippumatta, jos sen vain oma elämäntilanne mitenkään sallii. En tehnyt käytännössä mitään ja olin niin onnellinen. Olin illalla vähän sellasessa uudestisyntyneessä moodissa. Laitoin mielen muistilistalle, että lisää darrapäiviä ilman darraa. Lisää päiviä ilman minkäänlaista agendaa tai To do -listaa.
Eilen jatkoin vielä nollauksen moodissa, kun vietin iltaa ystävän luona kahvitellen ja avauduttiin elämän kiemuroista kevyet kuusi tuntia. Nukuin pitkästä aikaa koko yön heräämättä kertaakaan. Kolmen päivän asetusten nollaus ja uuteen vuoteen kalibrointi tuli selvästi tarpeeseen. Tuntuu, että olen taas pikkuisen valmiimpi vastaanottamaan sen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, vaikka oletettavasti melkoinen byrokratiasoppa on tulevina päivinä edessä.
Talvi saapui, vihdoin!
Mikä parasta, Helsingissäkin on vihdoin lunta. Kävelin eilen illalla onnellisena kotiin ihaillen lumista kaupunkia ja heti aamusta oli pakko päästä nauttimaan talvipäivästä. Koin talven ekan pyllähdyksenkin, joka nauratti kesken lenkin ihan hulluna. Mietin, että melkein harmittaa, ettei ilmeisesti kukaan ollut paikalla näkemässä, koska en oo tainnut koskaan pyllähtää niin smoothisti. 🙈 Jalat on vähän jumissa koettelemuksesta, mutta edelleen naurattaa, kun mietin miltä oon mahtanut siinä mäessä näyttää.
Lunta sataa koko ajan hiljalleen ja tuntuu, että voisin vain tuijottaa tätä ikuisuuden. Valoa tässä ehdottomasti kyllä tarvitaankin viime vuoden koettelemusten jälkeen. Ihana lumi. Toivottavasti sunkin vuosi on vaihtunut hyvissä merkeissä. ✨
Talviterkuin
Hanne