Kaksi yötä jouluun on
Joululoma on täällä. ❤️ Rauhoittuminen ja lomatunnelmaan pääseminen tuntuu vaativan taas useamman päivän, sillä mieli on kovin levoton ja käsi hapuilee puhelinta aivan liian helposti. Mulla onkin tavoitteena saavuttaa joululoman aikana mahdollisimman nopeasti se ihana tunne, että voi vain olla. Saavutus saattaa vaatia tietoisia ratkaisuja esimerkiksi somen käytön suhteen – pieni somebreikki (tai ehkä jopa puhelinbreikki) oiskin varmasti ihan hyvä veto tähän väliin, esim. joulupyhinä.
Ehdin jo aiemmin saavuttaa ihanan joulufiiliksen, joka jostain syystä katosi. Haluaisin syyttää ankeaakin ankeampaa säätä, mutta toisaalta en haluisi olla se ihminen joka kitisee säästä. Mutta hei oikeesti. Onhan toi sää nyt ollut ihan super-ankea jo pidemmän aikaa. Pimeä ja masentava. Eihän meillä oo ollut aurinkoisia päiviä juuri ollenkaan tässä marras-joulukuun aikana ja siltä se kyllä myös tuntuu. Lumi ois niin kiva. Tai edes pieni pakkanen.
Tulin jo perjantaina äidin luokse auttamaan joulujärkkäilyissä ja jösses kun voikin ihminen olla jo ihan loppu! Jouluhäärääminen on ihanaa, mutta toisaalta myös uuvuttavaa. Enkä tiedä mikä joulujännitys iski, mutta sisäinen kello on herättänyt molempina aamuina kukonlaulun aikaan. Ei siinä sinänsä mitään, mutta äiti on tottuneempi aamuvirkku (vaikka aamuihminen oonkin) ja sehän tarkoittaa sitä, että jouluhäärääminenkin aloitetaan ajoissa kun kerran hereillä ollaan. Ihanaa, mutta olin eilenkin valmis nukkumaan jo kasin aikoihin – päikkäritkin mahtui päivään kevyesti ja siitä huolimatta uni olisi aikaisin illalla maistunut. Lepo ja joulumöllöttely taitaa olla ihan tervetullutta.
Viikonlopun joulupuuhat on sisältäneet niin jouluruokien valmistamista, joulupukin apurina toimimista kuin leipomistakin. Mun jouluperinteisiin kuuluu mm. piparkakkutalon parissa näpertely ja joka kerta projekti etenee tutulla kaavalla pisteeseen, jossa mietin että miksi teen tämän itselleni joka hiton joulu. Vuodessa ehtii unohtaa sen faktan, että vaikka olisi kuinka hienot visiot, en välttämättä (=yleensä) saa niitä käytännössä toteutettua. Lopputulos on lähes joka kerta jotain ihan muuta kun mitä lähdin visioiden pohjalta tavoittelemaan. Onhan sekin toki traditio. Joks kerta koen kuitenkin ylpeyttä siitä, että talo saatiin rakennettua epätoivon hetkistä huolimatta.
Sama juttu tapahtuu joka vuosi joululahjojen paketoinnin kanssa. Syntyy visio siitä miten tänä vuonna kyllä panostan lahjojen paketointiin (tietenkin myös sisältöön) niin, että paketit ovat a.) kauniita ja b.) uusiokäytettäviä. Tänäkään vuonna kumpikaan ei toteutunut. Ensi vuonna taas uusi yritys – ehkä ensi joulu onkin aineeton, eikä tällaista tarvitse edes pohtia.
Ankeasta säästä ja varsinaisen joulufiiliksen puuttumisesta huolimatta joulunaika on edelleen mun lemppari aika vuodesta. Ehkä se johtuu siitä empatian ja välittämisen tunnelmasta, joka jouluun usein liittyy – ei aina, en halua yleistää. Tiedostan, että kaikille joulu ei todellakaan ole ilon ja valon juhla, vaan nostaa lähinnä ikävät muistot pintaan tai joulua vietetään hyvin ”epäjoulumaisissa” tinnelmissa. Se yleinen fiilis on kuitenkin täynnä empatiaa; yhteinen aika läheisten kanssa, antaminen, lämpö ja välittäminen. Kontrasti on suhteellisen suurikin verrattuna arjen normaaleihin teemoihin ja puheenaiheisiin, jotka tuntuvat jäävän jopa vähän taka-alalle joulun tunnelman ottaessa valtaa.
Toivotan tunnelmallista ja toivottavasti just sun näköistä joulua sulle ja sun läheisille! Olkaa läsnä toisillenne ja nauttikaa täysillä toistenne seurasta, ne hetket on kultaakin arvokkaampia. ❤️
Jouluterkuin,
Hanne