Oman elämäni ankeuttaja: uniongelmat
Oon tainnut aiemminkin mainita, että oon tosi herkkäuninen. Jos elämässä on meneillään jotain vähänkään kuormittavaa, reagoin heti unella. Tai oikeastaan sen puutteella. Oon kärsinyt taas useamman viikon hieman heikoista unista ja tällä viikolla oon nukkunut lähes joka yö ihan super-huonosti. Viime yönä nukuin pitkästä aikaa 7h vain yhdellä heräämisellä, ilman minkäänlaista lääkinnällistä apua. Olin aamulla tosi huojentunut. En olekaan siis menettänyt täysin kykyä nukkua hyvin.
Koin suurimmat muutokset nukkumisessa jokunen vuosi sitten läheisen kuoleman myötä. Ensin en saanut unta, kun suru huusi mielessä. Seuraavaksi tilanne kääntyi niin, että heräilin useita kertoja yössä varmistelemaan oliko tapahtunut oikeasti totta ja lopulta niin, etten enää aamuyön heräämisen jälkeen päässyt takaisin uneen. Painajaiset ja ahdistavat selkounet olivat toistuvasti läsnä, aloin jopa vähän pelätä nukkumista.
Viime aikoina oon kärsinyt ”vaan” aamuyöllä heräämisestä. Toisin sanoen selvästi stressiperäisestä heräilystä. Tällä viikolla oon ollut tosi turhautunut asian kanssa, koska aamuyön heräilyä en voi kontrolloida millään tavalla ja mietin mitä teen väärin tai mitä en tee riittävästi. Teen hyvän nukkumisen eteen jo aivan hirveästi töitä, mikä on auttanut onneksi siinä, että saan nukahdettua suhteellisen nopeasti, mutta kukonlaulun aikaan jatkuvasti heräämiseen en saa oikein vaikutettua millään tavalla. Ainakaan nyt, kun en tunnista mitään yksittäistä stressin aiheuttajaa, joka aamuyöllä herättää. Oma sekava elämäntilanne ehkä stressaa alitajuisesti niin paljon, että seuraus näkyy välittömästi nukkumisessa.
Kärpäsistä härkäsiä
Kun unta on toistuvasti 5-6 h yössä, oon kyllä suhteellisen toimintakykyinen, mutta kaikki näyttää pikkusen toivottomammalta. Harmaammalta. Mieli kehittää uhkakuvia ja ärsyyntymistä sinne, missä niitä ei oikeasti kuuluisi olla. Toisaalta oon iloinen siitä, että nykyään jo erotan, mikä on unettomuuden synnyttämää tunnereaktiota ja osaan tulkita niitä pienen filtterin avulla.
Nyt tilanne ei ole ollut missään nimessä niin paha, kuin muutama vuosi sitten. Varsinkin, kun nyt hyvien unien kautta sain tilanteeseen myös pienen toivon kipinän. Tiedostan, että tässä pitää vain hyväksyä se, että oon herkkäuninen ja hyvien (tai edes kohtuullisten) unien eteen pitää nähdä ehkä normaalia enemmän vaivaa – etenkin tällaisessa elämäntilanteessa, kun on paljon kuormittavia tekijöitä läsnä. Lisäksi mun pitäisi opetella ajattelemaan, ettei tämä ankeuttajakaan ikuisesti ole läsnä ja tilanne on tämä tällä hetkellä. Mitään loppuelämän tuomiota huonosta nukkumisesta tässä ei ole annettu.
Toivottavasti siellä on nukuttu riittävästi syvää ja palauttavaa unta – kohti uutta viikkoa ja toivottavasti parempia unia!
Hanne