Harmaan sadepäivän kuulumisia
Taisin tarvitakin pidempää taukoa myös kirjoittamisesta. Teemaa jos jonkinmoista pyörii päässä, mutta en oo saanut niitä kirjattua oikein edes itselle muutoin kun sekavina tajunnanvirtoina aamusivuihin. Tuleeko teille koskaan sellaista hämmentävää tunnetta, että ootte aivan millin päässä jostain suuresta ahaa-elämyksestä ja ymmärryksestä, mutta ette vaan saa siitä kiinni? Mulla on just sellainen olo. Varmaan sen takia niin monet teemat onnekkaasti sekoittuukin melkoiseksi puuroksi ajatuksissa tällä hetkellä.
Tämähän on toisaalta jälleen myös sitä vaativuutta. Vaativuutta siitä, että ajatusten pitäisi olla jollain tapaa ”valmiita” paketteja ennen, kuin lähden niitä julkisesti jakamaan. Todellisuudessa ajatukset yleensä jäsentyy nimenomaan kirjoittaessa, ja olen monet ahaa-elämykset kokenut myös juuri niillä hetkillä, kun painan Julkaise-nappia ja lähetän ajatukset sunkin luettavaksi. Jäsentelyn lisäksi saan usein myös ajatuksia ja palautetta sieltä ruudun toiselta puolelta. Asiat jäsentyy usein myös yhdessä, joskus pienellä viiveellä.
Kuuntelen sateen ropinaa ja mietin, miten monena päivänä onkin ollut jo kevättä ilmassa. Meillä on ollut upea talvi ja toisaalta tämä harmaus ja loska tuntuu vähän ankealta niihin upeisiin talvipäiviin verrattuna, mutta sehän on se pakollinen välivaihe kohti kevättä ja kesää mentäessä. Hetken näyttää harmaalta ja ankealta, kunnes taas maailma herää ihan uudella tavalla eloon. Samalla tuntuu absurdilta, että koronan kanssa on painittu täällä meilläkin jo kohta vuosi. Vuodessa tosiaan ehtii tapahtua paljon, oma elämä on ainakin täysin erilaista verrattuna vuoden takaiseen tilanteeseen.
Oon edelleen toteuttanut vahvasti sellaista Musta tuntuu -meininkiä ja tehnyt asioita, joita aidosti tekee mieli tehdä. Huokaisin helpotuksesta, kun viimeisin Netflix-tilaus päättyi tällä viikolla, sillä päätin pitää nyt pienen Netflix-breikin. Olen kuunnellut sen sijaan taas paljon äänikirjoja! Kuuntelin parikin kirjaa häpeään liittyen, mutta koska aihe laittoi ajatukset melkoisen solmuun, siirryin hetkeksi aivan muihin tunnelmiin ja kuuntelen nyt Game of Thronesia. Häpeä-kirjoista kirjoittelin paljon muistiinpanoja ja varmasti jossain vaiheessa palaan teemaan täälläkin, mutta toistaiseksi en osaa todeta muuta kuin että onpa monikerroksinen ja moniulotteinen tunne, joka koskettaa varmasti meitä kaikkia.
Sen sijaan osaan kuitenkin antaa muutaman Netflix-suosituksen! Sarjoista Lupin oli ihan mielettömän hyvä ja koukuttava, minkä lisäksi kurkkasin myös toisen ranskalaisen sarjan Kohtalon liekit (Le Bazar de la Charité) – oli myös viihdyttävä ja mielenkiintoinen, mutta Lupin mun mielestä ehdottomasti näistä parempi. Sitten vielä hihhulointi-teemaan sopiva dokkarisarja Surviving Death oli myös aika mielenkiintoinen. Sarja sisälsi omat jaksonsa mm. kuolemanrajakokemuksille, meedioille sekä entisille elämille. Etenkin jakso entisistä elämistä oli mun mielestä super-kiinnostava. Ootko nähnyt jotain näistä – mitä mieltä?
Leppoisaa sunnuntaita harmaudesta huolimatta!
Hanne