Inspiraatio on iso kuormitustila
Tervehdys taas tauon jälkeen! 😊
Alunperin ajatuksena oli oikeasti pitää vaan parin viikon tauko. Kuitenkin kun pysähdyin kuuntelemaan rehellisesti, mitä se mieli aidosti kaipaakaan, huomasin että se kaipaa tilaa.
Halusin pitää taukoa erityisesti työnhausta, minkä tavallaan teinkin, mutta itseasiassa huomasin tehtävälistan kuitenkin täyttyvän kaikenlaisesta työnhaun taustatekemisestä. Cv:n päivittämisestä (tai oikeastaan kokonaan uudelleen muotoilemisesta), Linkedinin päivittämisestä, omien vahvuuksien hahmottamisesta ja sanoittamisesta jne. jne. Kaikesta aika kuormittavasta. Niin kuormittavasta, että osa ko. listan asioista on edelleen tekemättä.
Koska otin keväälle myös kaksi kurssia, lomaa tässä ei missään nimessä ole tullut siis pidettyä. Eka kurssi on onneksi jo suoritettu ja toinenkin jo loppusuoralla, mutta onhan tässä taas saanut puurtaa. Se alkaa kieltämättä tuntua olossa niin, että kaipaan tosi paljon sitä, että voin vaan olla.
Oonkin pohtinut paljon sitä, voiko työttömänä aidosti edes pitää lomaa. Tuntuu, että takaraivossa painaa jatkuvasti asiat, joita tulisi edistää ja mieli on vähän kierroksilla koko ajan. Työttömänä tekee tavallaan 24/7 töitä. 😬
Haave yrittäjyydestä palasi pohdintoihin
Kun annoin ajatuksille tilaa, huomasin että aloin taas pohtia yrittäjyyttä ja sitä, mitä se voisi omalla kohdalla oikein tarkoittaa. Olin aiemmin niin 100% varma siitä, että HR-tehtävät on se mun juttu. Nyt kuitenkin, kun eteen on ilmestynyt jos jonkinmoista haastetta, on ollut pakko miettiä, että eikö se sitten ookaan se? Ajattelenko mä nyt asiaa jotenkin liian kapeasti? Oon niin tottunut siihen, että asiat rullaa kuin itsellään, kun on oikealla polulla ja nyt kaikki onkin ollut yhtäkkiä tosi tahmaista.
Yritin miettiä mikä työ yhdistäisi mun tavoitteen inhimillisestä (työ)elämästä kaikkeen siihen ymmärrykseen, jonka elämän eteen tuomat kokemukset on mulle antaneet. Ja mieleen tuli taas sellainen haaveajatus, joka on kyllä itseasiassa joskus aiemminkin käväissyt nopeasti mielessä, mutta en oo oikeen uskaltanut myöntää sitä edes itselle ääneen. Tajusin, että mähän haluaisin tulevaisuudessa olla jonkinlainen mielen hyvinvoinnin valmentaja. Terapeuttina tai psykologina työskentely on käynyt mielessä jo aikoja sitten ekan kerran, mutta mietin onko ko. tehtävät ehkä sittenkin vähän liian kuormittavia mun herkälle mielelle. Ehkä aika näyttää!
Joka tapauksessa tän jälkeen syntyi sellanen inspiraatio, jota en oo koskaan kokenut. Heräsin ideoimaan keskellä yötä ja päivälläkään en saanut mieltä rauhottumaan. Ei auttanut kirjoittaminen, meditoiminen eikä edes terapiassa asiasta puhuminen. Ajatuksia vain tulvi mieleen tauotta.
Ymmärsin miten kuormittavaa jopa niinkin positiivinen asia kuin inspiraatio voi mielelle olla. Se on kuormitustila siinä missä negatiivinenkin stressi ja siinä mielessä myös haastava, että sitä niin kovin mielellään pysyisi innostuneessa mielentilassa. Mutta muistan edelleen kyllä, miten loppu olin viime syksyn jälkeen, kun hamstrasin innolla mielettömän määrän kursseja suoritettavaksi. Tiedostan, että mun täytyy nähdä ihan extra-paljon vaivaa siinä, että muistan myös laskea kierroksia.
Uusi oivallusten alusta syntyy
Ajatuksia joka tapauksessa tulvi niin paljon mieleen, että syntyi tarve alkaa kirjottaa niitä ylös. Tiedostin, että blogi tuntuu tällaiseen tajunnanvirtaan tavallaan vähän liian raskaalta, koska halusin alkaa tekemään sisältöä hyvin matalalla kynnyksellä. Halusin alkaa jakaa yksittäisiäkin ajatuksia ja oivalluksia.
Niinpä jokunen viikko sitten syntyi ajatus uudesta Instagram-tilistä nimeltä Elämän oivaltamo! Tili syntyi virallisesti n. viikko sitten ja on sinne jokunen sisältökin jo päätynyt. Oot erittäin tervetullut seuraamaan ajatuksia ja oivalluksia myös instassa! Tilillä myös lisää tästä mielen kaaoksesta.
En vielä ihan tiedä, mitä oivaltamon synty tarkottaa blogin kannalta, mutta en toistaiseksi halua edes asiaa erikseen määritellä. Voi hyvin olla, että on tarve jatkaa ajatusten jäsentelyä pidempienkin tekstien äärellä tai vaihtoehtoisesti jossain kohtaa joudun myöntämään, ettei aika riitä kaikkeen. Saattaa olla, että blogissa tahti vähän hidastuu – tai sitten ei. Instassa on ollut ihanaa joka tapauksessa tehdä sisältöä. Siinä yhdistyy monta pientä asiaa, joista nautin tosi paljon.
Edistääkö tää varsinaisesti mun haavetta? En tiedä, mutta sen ääneen sanottaminen on jo iso juttu, eikä se muuta tässä hetkessä varsinaisesti kuin sen, että alan etsiä eri reittejä unelman toteutumiseen. Esimerkiksi opintoja haluan jatkaa kyllä edelleen alkuperäisen suunnitelman mukaan. ❤️
Aurinkoista sunnuntaita! ☀️
Hanne