Joulun jälkeiset (pulleat) tunnelmat
Joka vuosi sama homma. Tauotonta syömistä ja herkuttelua kolme päivää ja olo sen mukainen. Saavuin hetki sitten kotiin ja tuntui kyllä lyhytkin kävelymatka melko tuskaiselta kaikkien kamojen kanssa – ja kaiken sen syömisen jälkeen. Ja tässä samalla kun tuskailen, niin tietenkin on herkkuja vieressä, koska kyllähän niitä nyt lähti tietenkin pakostikin mukaan. Onneksi joulu on vaan kerran vuodessa, eihän tätä menoa jaksais kukaan yhtään pidempään. 🙈
Muistin junassa istuessa (ja syömisen jäljiltä ähistessä) vuosia sitten siskon pojan suusta kuullut sanat: ”Huomenta Hanne, näytät hieman pullealta tänään.” Tuolloin nuo pienen suloisen pojan sanat ei ihan hirveästi naurattaneet, nyt nauratti ja lähetin terkut pilvenreunalle. ♥️Olo on vähintäänkin pullea.
Kylläpä muuten ”arjen” alkaminen vähän ahdistaa, pitkästä aikaa. Vihaan kaikkea ylimääräistä säätöä ja nyt sitä on varmasti luvassa viimeisimpien käänteiden vuoksi, kun opinnot pitää keskeyttää ja työkkärille perustella asiat 1 ja 2 – tällanen byrokratiasäätö stressaa välillä ihan hulluna ja toki nyt siitäkin syystä, että kyseessä on tietty omaan toimeentuloon liittyvät seikat.
Pitkän lomautuksen päätteeksi ei todella ole varaa jäädä opintotuen varaan, enkä nyt suoraan sanottuna edes tiedä mitä multa tässä kohtaa odotetaan. Oon tainnut kyllästymiseen saakka aiemmin jo avautua siitä odottamisesta ja epävarmuuden sietämisestä ja tässä sitä nyt taas ollaan. Odottamassa, että joku muu tekee päätöksen sen suhteen millaisissa tunnelmissa elämä tästä taas jatkuu eteenpäin.
Purin terapiassakin fiiliksiä tästä vuodesta. Kerroin, että koen koko vuoden tosi epäreiluksi. Mulla on tosi usein sellanen fiilis, että tää vuosi on vaan vienyt, eikä antanut oikeastaan mitään. Jos puhutaan konkreettisista ja näkyvistä asioista, niin näin tosiaan on. Lähti työt, jonka myötä tietty sen mukainen tulotaso ja nyt viimeisimpänä vielä opinnot ja ansiosidonnaisen jatkuminenkin on kysymysmerkkinä. Eihän nämä mitään pieniä juttuja ole.
Sen sijaan se, mitä vuosi on tuonut tullessaan, on lähes kaikki näkymätöntä. Jotain sellaista, mistä kukaan ei ole vieressä hurraamassa, että hei jes miten hieno juttu – tän vuoksi sain kotiläksyksi tehdä vuoden tilinpäätöksen ja miettiä niitä hyviä, vaikkakin sitten näkymättömiä, asioita joita tää vuosi on tuonut tullessaan. Se on mulla vielä työn alla ja saatan jakaa havaintoja myös teille – ihan kuin some ja joka kolkka ei olisi kohta täynnä niitä tekstejä tämän poikkeuksellisen vuoden mukanaan tuomista opeista. Mutta mua kyllä myös aidosti kiinnostaa, millaisia asioita kukin on tämän vuoden aikana mielen sopukoissaan käsitellyt. Vuoden käänteet kun näyttäytyy kaikkien elämissä niin erilaisina.
Toivottavasti te siellä voitte yhtä pulleasti kuin mä. Herkkuja löytyy vaikka kuinka, mutta eihän mulla täällä mitään ruokaa ole, joten pakko kipaista vielä kauppaan, jotta saan täytettyä kaapit muullakin kuin suklaalla.
Ihanaa alkavaa viikkoa!
Hanne