Mennyttä ja tulevaa
Kolmas viikko vasta blogin aloituksesta menossa ja aloin jo katua lupaamaani julkaisutahtia. Syntyi se kuuluisa writer’s block, jonka kanssa olen nyt vääntänyt parin päivän ajan kättä. Mistä pitäisi kirjoittaa vai jätänkö kirjoittamatta? Mietin, ettei mulla ole mitään järkevää sanottavaa, mutta pitääkö aina muka ollakaan? Ei kai. Aloin siis vain kirjoittaa, joten tekstin lopputulos saattaa olla jokseenkin mitä vain.
Pakko myöntää, että olen niin valmis joululomaan. En ole nyt niinkään fyysisesti erityisen poikki, mutta olisi ihanaa saada keskittyä vain pian alkavaan uuteen vuoteen. Loppuvuosi tuntuu aina jotenkin raskaalta, kun pitää saada maailma valmiiksi kuluvan vuoden osalta ja samalla suunnitella hirveällä tohinalla tulevaa. Onneksi lomailen myös välipäivät, niin saan itseasiassa tosi kivan hengähdystauon joulun yhteydessä ja käytännössä siis mulla alkaa huomenna vuoden viimeinen (!) työviikko – kippis sille!
Tosi hassua puhua vuodenvaihteesta, koska tuntuu siltä kun tämä vuosi ois vasta alkanut. Pian starttaa uusi vuosikymmen ja se vasta älytöntä onkin. Some on alkanut täyttyä erilaisista vuosikymmen-pohdinnoista, mikä saattaisi olla ihan fiksu veto itseltäkin. Sitä kun aina sortuu ajattelemaan, ettei ole saanut mitään aikaiseksi, mutta kyllähän sieltä sitten aina tapahtumia kasaantuu – ei se v. 2010 oikeasti ollut ihan eilen vaikka siltä tuntuukin.
Ajatukset ovat siis viime päivien ajan pyörineet milloin joulussa, milloin menneessä tai tulevassa vuodessa. Melkoisen opettavainen vuosi (tai oikeastaan parikin) takana ja toivon tulevalta vuodelta hieman enemmän seesteisiä tunnelmia. Lupauksia en uudelle vuodelle nykyään tee, mutta pienimuotoisia tavoitteita asetan aina kyllä. En enää hoe tulevan vuoden olevan mun vuosi, sillä viimeksi kun sen erehdyin ääneen toteamaan, vuosi oli itseasiassa elämäni raskain. Nykyään sitä toivoo ennen kaikkea sitä, että pysyisi terveenä ja hyvinvoivana – ja läheiset tietenkin myös.
Käyn yleensä vuoden tapahtumia läpi puhelimesta (ja mahdollisesti Instagramin kätköistä) löytyvien kuvien kautta, mikä on osoittautunut hyväksi tavaksi muistella erityisesti niitä vuoden merkityksellisimpiä hetkiä. Niin tein nytkin, itseasiassa jo eilen, mutta palaan tämän vuoden hetkiin syvemmin vielä myöhemmin (stay tuned…). Kaikesta huolimatta tunnen tästä vuodesta aitoa kiitollisuutta. Siinä missä vuosi on ollut haastava ja paikoitellen tosi raskaskin, on se tuonut mukanaan myös paljon hyvää.
Ehkä olenkin nyt aivan asian ytimessä, kun voin todeta raskaankin vuoden olleen itseasiassa ihan hyvä?
Tästähän tuli nyt vähän tällainen vuodenvaihteen fiilistely, mutta toisaalta vuodenvaihde nostaa mieleen joskus isojakin kysymyksiä. Ehkä niitä onkin ihan hyvä purkaa ja pureskella ajan kanssa?
Rentouttavaa sunnuntaita!
Hanne