Mustetta sormissa
… ja pää tyhjä. ♥️
Mainitsinkin mystisesti aiemmin, että olen tilannut tarvikkeet jotain uutta taitoa varten, jota haluan alkaa ylimääräisen ajan vuoksi treenata. Kuten kuva kertoo, tilasin itselleni siis modernin kalligrafian starter kitin ja oon ollut tästä aika innoissani. 🙈
Olen aina rakastanut askarrella ja esim. synttäri- tai joulukortit näperrän mieluiten aina itse. Käsillä tekeminen rauhoittaa mieltä ja välillä uppoudun puuhaan niin, etten huomaa edes ajan kulumista. Kalligrafiassa on myös tällasia flow-tilaan upottavia elementtejä, vaikka suoraan sanottuna naiivisti uskoin, että sen on pakko olla tosi helppoa. Kaikki somessa vilahtavat videotkin näyttää niin simppeleiltä! No eihän se ole. Teoriassa tekniikka on helppo, mutta alkaa käytännössä mulla vasta hahmottua, vaikka olen uppotunut kirjoittamiseen jo monien tuntien ajan.
Olen kuitenkin tässä noviisiasteella havahtunut siihen, miten kokonaisvaltainen (asmr)kokemus kalligrafia on; tässä yhdistyy niin musteen ominaistuoksu, kaunis teksti kuin kirjoittaessa syntyvä eräänlainen raapiva äänikin. Erityisesti nimenomaan tuo ääni saa keskittymiseni aktivoitumaan ja ajan katoamaan – ja mä kun luulin, ettei asmr-jutut ole mua varten. Ehkä oonkin aiemmassa elämässä kirjotellut jotain muistelmia tai kirjeitä sulkakynä sauhuten. 🙈
Oon välillä tosi malttamaton, vaikka sitä ei välttämättä musta näekään. Kun päätän haluavani jotain, haluaisin saada sen heti. Ja tämä pätee etenkin siis taitojen kohdalla, mikä on vähän haastavaa. Ainakin näissä tilanteissa, joissa olen erehtynyt ajattelemaan, ettei se nyt niin vaikeaa voi olla. Innostus saattaa lopahtaa tän seurauksena aika nopeastikin, mutta näin ei onneksi ole toistaiseksi käynyt kalligrafian kohdalla. Pienet onnistumisen hetket ja tekniikan hahmottuminen vähitellen innostavat jatkamaan harjoittelua systemaattisesti. Ilman tätä arkeen ilmestynyttä ylimääräistä aikaa en usko, että kiinnostus treenaamiseen pysyisi ja malttia löytyisi.
Näiden pienten juttujen takia jaksan tasaisin väliajoin olla myös aidosti iloinen vallitsevasta tilanteesta. Ehkä musta ei tule tässä ajassa kalligrafian mestaria, enkä saa välttämättä paljoa muitakaan konkreettisia juttuja aikaseksi. Saan kuitenkin nyt aidosti otettua aikaa asioille, jotka ovat syystä tai toisesta päätyneet Sitku– tai Tekis mieli kokeilla – listalle. Kyseiset listat alkaa tässä kivasti lyhentyä, kun voikin laittaa asioita toteutukseen vaikka samantien.
Uunissa paistuu sunnuntain kunniaksi kauraleivät, joten toivotan uunituoreen leivän tuoksuista sunnuntai-iltaa!
Hanne