Jokavuotinen traditio toteutui tänäkin vuonna. Nimittäin se, että käyn läpi puhelimen kuvat ja fiilistelen vuoden tapahtumia. Kuvia  on onneksi kertynyt aika paljon tästäkin vuodesta – luontokuvia mulla ei varmaan oo ollut koskaan näin paljoa taltioituna vuoden päätteeksi, mikä kertoo tietenkin siitä ihanasta seikasta, että tänä vuonna on tullut ulkoiltua poikkeuksellisen paljon.

Mietin millä tavalla saisin kiteytettyä etenkin ne kuluneen vuoden konkreettiset käänteet ja tapahtumat ja päädyin pohtimaan asioita numeroiden kautta. Vaikka vuosi ei pitänytkään sisällään ulkomaanmatkoja tai välttämättä toivottua määrää yhteisiä juhlahetkiä läheisten kanssa, oli ihana huomata, että onhan vuodessa sitten kuitenkin ehtinyt tapahtua jos jonkinlaista.

1 mieletön konserttielämys

Ja tästähän voisin jauhaa edelleen ikuisuuden. Nyt tuntuu absurdilta, että ollaan vielä helmikuussa oltu täyteen myydyllä Hartwall Arenalla kuuntelemassa Hans Zimmerin sävellyksiä, mutta konsertti menee  joka tapauksessa ehdottomasti kokemieni elämysten kärkisijoille. ❤️ Oon kokemuksesta tosi kiitollinen ja Time-kappale saa edelleen kylmät väreet aikaan. Lisää konsertista täällä.

233 lomautuspäivää ja 1 irtisanominen

Okei, lomautuspäiviä ei virallisesti ole ihan noin monta, koska oon osan ajasta ollut myös lomalla, mutta kuitenkin. Tuntuu ihan hullulta nähdä työstä pois oleminen lukemana ja siihen vielä irtisanominen päälle. Melkonen käänne elämässä. Ja niin kun viimeksi jo mainitsin, tällä hetkellä käänne tuntuu myös tosi epäreilulta.

Tiedostan kuitenkin, että asiat voisivat olla myös paljon huonomminkin. Tiedostan myös, että näen vuoden tuoman arvon vielä jonain päivänä tulevaisuudessa. Koska sisäistä työskentelyä tällä ylimääräisellä ajalla on tehty sitten senkin edestä ja jonain päivänähän sen on pakko kantaa hedelmää.

12kg vähemmän kannettavana

Viime vuoden puolella päätin, että haluan keskittyä fyysiseen hyvinvointiini, koska aloin voida henkisesti uupumuksen ja surun käsittelyn jälkeen paremmin. Kun ei ole henkisiä voimavaroja, ei oikein jaksa huolehtia fyysisestäkään olemuksesta. Sen elämä on tässä kohtaa mulle jo ehtinyt opettaa. Sain tukea projektiini työterveyden kautta ja lääkäri kirjoitti lähetteen Terveyskylän painonhallintaohjelmaan.

Ohjelma on vuoden mittainen ja sisältää viikottaisia tehtäviä – käytännössä siis enemmänkin henkistä työskentelyä kuin fyysistä, mutta omalla kohdalla ohjelma sisälsi vuoden alussa myös erittäin niukkaenergisen dieetin (ENE), jonka avulla sain homman kivasti käyntiin. Siitähän keho menikin sitten sen verran solmuun, ettei vaakalukemassa ole juurikaan dieetin jälkeen muutoksia tapahtunut (myös koronan aiheuttaman perusaktiivisuuden tason romahtaminen saattaa vaikuttaa asiaan aika paljonkin), mutta se että sain palautettua vuoden aikana järkevän ateriarytmin ja liikunnan ilon elämään, on jo iso iso juttu. Ja toki olen iloinen myös kevyemmästä olosta, vaikka vielä on työtä myös edessä.

Tästä en ihan hirveästi ole tainnut aiemmin kirjottaakaan (jos ollenkaan), koska en ole halunnut tehdä asiasta mitään suurta numeroa ihan jo kehorauhan vuoksi. En halua arvottaa itseäni kilojen perusteella tai tehdä laihduttamisesta mitään numeroa. Mulle kun projekti on loppupeleissä ollut tosi paljon muutakin. Hyvää oloa. Elämäntapa. Terveellisempi tulevaisuus. Ja samalla meiningillä homma tietenkin jatkuu myös tulevaisuudessa. Oon ollut aidosti iloinen myös siitä, ettei kukaan muukaan ole mua tämän perusteella mitenkään arvottanut, eikä asiaa ole sen suuremmin edes kommentoitu. Paitsi läheisten puolesta muistuttamalla, että tsemppaavat mukana ja ovat projektiin lähdöstä ylpeitä. 🙏🏼

3 upeaa vuodenaikaa, satoja ulkoilukilometrejä ja ainakin miljoona hanhea

Näiden kuvien värit! Tästä oon aidosti tosi onnellinen, että vuosi on ollut vuodenaikojen puolesta ihan mieletön – jos ei nyt lasketa tätä tämän hetkistä meininkiä täällä etelässä, kun on ollut vähän sateista ja ankeeta. Mutta kevät, kesä ja syksy on olleet ihan mielettömiä ja oli ihan mahtavaa, että nyt on ollut reilusti aikaa myös nauttia siitä. Takana on myös useampi vuosi, jolloin on vuodenajat mennyt täysin ohi ja oon yhtäkkiä havahtunut siihen, että puissa on lehdet tai siihen että lehdet onkin jo maassa.

1 kokonainen vapaa kesä

Vuosi toi mukanaan poikkeuksellisen tilanteen ja sain nauttia koko kesästä täysin vapaana. Harvinaista herkkua ja asia, josta niin usein haaveilee neljän viikon kesälomilla. Että oispa joskus taas mahdollisuus nauttia koko kesästä vailla velvollisuuksia. No todellisuudessahan kesä ei ollut ehkä ihan niin huoleton, mitä se kouluaikoina lomaillessa oli, kun murheita aiheutti lomautuksen jatkuminen ja rahahuolet, mutta kuitenkin.

Oli mahdollisuus mennä ja tehdä ja nauttia eri aikoihin lomailevien ystävien seurasta. Oli yksi ihana mökkiviikonloppu ja yksi hurmoksellinen ruusutarhahetki, joiden lisäksi mm. yksi pientä tärinää aiheuttava kävely Tampereen kattojen yllä sekä kymmeniä ja kymmeniä ihania kesäisiä hengailupäiviä yksin, kirjojen tai ystävien seurassa. ☀️

Ehkä 10 hermoromahdusta – joista viimeisin tänään

Vuosi on ollut henkisesti paikotellen tosi raskas ja siitä olen kirjoitellut kyllästymiseen asti. Odottelu, epävarmuus, turvaton olo. Viimeisimmät käänteet on edelleen vielä osittain auki, mutta sen verran jo selvisi, että pahimmassa tapauksessa joudun luopumaan koulupaikasta kokonaan. Se jos mikä veti mielen matalaksi, koska vaikka edellä oon listannut paljon ihania vuoden tuomia asioita, on opiskelupaikka ollut se suurin inspiraation lähde ja ainoa konkreettinen asia, jonka vuosi toi tullessaan. Sen avulla taisin löytää alan, jonka parissa haluan isona tehdä töitä. Eli mahdollisesti siis 1 saatu opiskelupaikka ja 1 menetetty opiskelupaikka. Piakkoinhan se selviää, mikä on lopullinen tuomio tämän kanssa, mutta aika puhtaalta pöydältä tuleva vuosi nyt joka tapauksessa alkaa. Tilaa on vaikka kuinka paljon, mutta mille?

Millasia numeroita sun vuodesta löytyy? ✨

Hyvää vuodenvaihdetta, olkoon tuleva vuosi edes pikkusen armollisempi meille kaikille. 💕

Hanne

Viimeksi: Joulun jälkeiset (pulleat) tunnelmat