Stressi – pitkästä aikaa
Tuntuu, että päivät on olleet viime aikoina yhtä koulutehtävästä toiseen rämpimistä. Tällä viikolla ei esimerkiksi ole ollut yhtäkään päivää, jollon en olisi edistänyt jotain koulutehtävää ja juuri hetki sitten palautin yhden raportin. Viimetingassa tietenkin ihan niinkun pari edellistäkin tehtävää. Hyvä minä. 🙈 Tarkoituksena oli vielä oikolukea teksti, mutta totesin, että antaa olla ja päästin irti.
Tässä vaiheessa opiskellessa suurin haaste on selvästi se, että voi todeta tehtävän olevan riittävän hyvä – asia, jota voisi muutoinkin elämässä treenata. Lähdemateriaalia voisi lukea loputtomiin ja tehtäviä voisi viilata viimeiseen pilkkuun asti. Mulle suurin haaste on ollut ehdottomasti se, että voin todeta tietäväni jo riittävästi, jotta voin kirjoittaa aiheeseen liittyvän tehtävän. Tieteelliset tekstit on tosi raskaslukuisia pahimmillaan ja lähdemateriaalin lukeminen on siis toisinaan tosi aikaavievää.
Tällä viikolla näin pitkästä aikaa stressiunen. Unen, jossa maanisesti listasin asioita, joita on vielä tekemättä ja heräsin pienen paniikin vallassa – enpä olisi uskonut, että vuonna, jona olen ollut käytännössä melkein koko ajan lomautettuna ja nyt vielä työtön, voisin stressata sitä, että tekemistä on liikaa. Mutta näin siinä nyt vain kävi – onneksi keväälle sain valittua huomattavasti vähemmän kursseja ja jatkossa olen muutoinkin varmasti fiksumpi päällekkäisten kurssien kanssa.
Oikeastihan näiden opintojen kanssakaan ei olisi mitään hätää ja palautuksiin saisi varmasti joustoa (ja on jo saatukin), mutta tunnen oman tavan stressata ja haluan saada asiat hoidettua, jotta ne eivät paina sitten takaraivossa – ja häiritse vielä varmemmin unia.
Stressiunien lisäksi kaamoksen tuomat univaikeudet on valitettavasti edelleen läsnä. En tällä hetkellä oikein saa siis riittävästi nukuttua, vaikka parhaani kyllä yritän. Yritän luottaa siihen, että tilanne tasaantuu lopulta ja kyllä se uni sitten tulee, kun on riittävän väsynyt. Mulla on kuitenkin toisaalta kokemuksia myös siitä, ettei se uni aina tule. Kaikkeen tottuu – valitettavasti myös uniongelmiin.
Innostuin haastavan unijakson myötä kuuntelemaan kirjaa Miksi nukumme (ajatellen, että miksi emme nuku…) ja kirja on ihan älyttömän mielenkiintoinen. Vähän huolestuttavaakin luettavaa tässä vallitsevassa unettomuuden ajanjaksossa, mutta niin mielenkiintoinen! Unella on niin iso vaikutus hyvinvointiin, ettei kokonaisvaikutuksia edes hahmota. Palaan kirjasta tehtyihin havaintoihin varmasti myöhemmin, kun olen saanut imettyä siitä kaikki tiedonmurut itselleni.
Kyllähän tähän vuoteen on stressaavia hetkiä mahtunut, mutta ei juurikaan liiallisen tekemisen vuoksi. Olin ehtinyt jo unohtaa miltä tällanen stressi tuntuu! Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella uni maistuu ja on muutoinkin rauhallinen ja tasapainoinen fiilis.
Mulla on onneksi myös tiedossa rento ilta itsenäisyyspäivän tunnelmissa ystävän kanssa. Luotan siihen, että iltaan mennessä stressistä ei ole enää tietoakaan. 😌
Rauhallista itsenäisyyspäivää!
Hanne