Lily

Turinatuokio

Turinatuokio
Hanne

Ryhtiliike vai viimehetken paniikki?

Pomodoro to the rescue!

Jos viime viikolla vaivasi saamattomuus, niin tällä viikolla oon ahkeroinut kyllä senkin edestä. Havahduin siihen, että kouluhommia tosiaan oli kasaantunut ja niiden vaatima aika olikin yllättävän suuri. Mulla on vielä pieniä haasteita sen hahmottamisessa, kauanko esimerkiksi lähteiden lukeminen vie aikaa. Ja raporttien kirjoittaminen lähdeviitteineen – etenkin se! Muutama kirosana tässä jo pääsi ja ne vuosien takaiset muistot opparin kirjoittamisesta palasivat kiljuen mieleen. Toisaalta onneksi näitä kirjotustehtäviä tuntuu riittävän, niin ehkä oppariin mennessä homma sujuu jo rutiinilla (tai ehkä ei).

Paniikista on hyötyä, jos se edesauttaa jonkun järkevän ratkaisun syntymistä ja nyt onneksi näin kävi. Päätin siis testata ns. pomodoro-tekniikkaa, josta jossain vaiheessa paljon kirjoiteltiinkin. Tekniikka, jossa valtavalta tuntuvan työmäärän saa pilkottua pienemmiksi osiksi, eikä työskentely vaadi kerralla pitkään kestävää intensiivistä keskittymistä. Tekniikka toimii mulla ihan älyttömän hyvin ja oon saanut viimeisen muutaman päivän aikana hullun määrän koulujuttuja edistettyä. Ensi viikkoa ei tarvitsekaan ehkä viettää paniikissa itkien ja itseään soimaten, että miksi oi miksi piti jättää asiat näin lähelle deadlineja.

Pomodoro pähkinänkuoressa

Pomodoro-tekniikan perusajatus on seuraava:

  1. Määrittele ennakkoon tehtävä, johon haluat keskittyä
  2. Säädä ajastimeen 25 min.
  3. Keskity tehtävään niin kauan, kunnes ajastin ilmoittaa ajan päättyneen
  4. Kirjaa ylös, mitä sait aikaan
  5. Pidä 5 min. tauko
  6. Neljän ”tomaatin” eli jakson jälkeen pidetään pidempi (15-30 min.) tauko (Lähde: Gradutakuu)

Oon toteuttanut tätä itse vähän räätälöidyllä versiolla, enkä esimerkiksi ole pitänyt kirjaa siitä mitä sain aikaan. Koska oon moderni muikki, latasin tähän avuksi sovelluksen. Nyt testikäytössä siis BeFocused-sovellus (App Store-linkki), johon on mahdollista listata erikseen myös tehtävät, joihin aina keskittymistuokionsa haluaa käyttää. Sovellus kerää dataa siitä montako keskittymisjaksoa tehtävä on vaatinut ja voi ylipäänsä seurata sitä paljonko päivittäin on käyttänyt aikaa intensiivisesti keskittyen. Mun testikäyttö on kestänyt huimat kaksi päivää, joten en ihan vielä osaa antaa kattavaa arviota, mutta ainakin parin päivän työskentely on ollut tehokasta ja soljuvaa sovelluksen kanssa. Työterveyslaitoksen sivuilta löytyy myös Fokuskello, joka ajaa yksinkertaisuudessaan saman asian ja muita vastaavia sovelluksiakin on valtava määrä.

Lisäksi oon räätälöinyt itselle tähän myös vähän erilaiset ajat. Testasin ensin puolen tunnin keskittymistä vartin tauolla, mutta päädyin lopulta keskittymään 25 min., jonka jälkeen pidän 10 min. tauon. Etenkin uuden asian sisäistäminen tai raporttien kirjoittaminen on sen verran raskasta hommaa (ainakin toistaiseksi), että koen tarvitsevani pikkusen enemmän hengähdysaikaa ennen seuraavaa rupeamaa.

Ensimmäiset fiilikset

Tällä hetkellä mulla on fiilis, että pomodoro on tullut jäädäkseen. Vaikka varsinaista työskentelyaikaa ei välttämättä tule edes montaa tuntia (opiskelupäiville asetin tavoitteen saada kahdeksan jaksoa suoritettua, mikä tarkoittaa käytännössä 200 minuuttia keskittymistä), oon kokenut että saan ihan hirveästi aikaseksi kun yksinkertaisesti keskityn tuon vaaditun ajan, enkä harhaudu vastailemaan viesteihin tai selailemaan eläinvideoita someen. Tai miettimään kauppalistaa. Tai miettimään mitä telkkarista tulee illalla. Taitaitai… Yllätyin isosti siitä, miten paljon yhden keskittymishetken aikana oikeasti saa aikaan. Nykyään kun kultakalan keskittymiskyky on enemmän sääntö kuin poikkeus, vaaditaan vähän rankempaa itsensä käskyttämistä.

Tämäkin teksti syntyi päivän vikojen keskittymisjaksojen (tai tomaattien) avulla. Kiva saada sellasta hyvää tekemisen meininkiä tähän opiskeluunkin! Ehkä tulevaisuudessa vältyn jo pahimmilta viime hetken paniikeilta – nyt on jo reilusti enemmän tekemistä kurssien kanssa, eikä ole varaa hirveästi löysäillä. Toki nyt kun on lomautettuna reilummin aikaa, eikä tarvitse opiskella töiden ohella, niin onhan sitä vapaa-aikaa joka tapauksessa ihan riittävästi. Töiden ohessa opiskeleminen olisi aivan eri juttu ja nostan hattua kaikille moisille ahertajille!

Ootko testannut pomodoroa?

Ihanaa (pimenevää) sunnuntaita!

Hanne

Viimeksi: Voihan saamattomuus

Avainsanat: , , ,
Hyvinvointi Suosittelen Opiskelu
Hanne

Voihan saamattomuus

Mulla on ollut tällä viikolla isoja haasteita organisoitumisen kanssa. Tunne on toisaalta hämmentävä, koska mullahan on käytössä kaikki maailman aika ja voin suunnitella asiat just niin kun haluan. Oon esimerkiksi tällä hetkellä sellasessa tilanteessa, että oon pystynyt meditoimaan päivittäin ja sen mukaanhan mun pitäisi olla jotenkin tosi läsnä ja saada aika hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla. Ja tavallaan näin onkin, mutta samalla on ollut  vähän sellanen fiilis, että ajatuksia ei saa pidettyä yhdessä asiassa kerrallaan, ja olo on tosi levoton.

Ehkä elämässä on vaan nyt liikaa pientä sekavuutta. Jo taloyhtiössä käynnissä oleva ikkunaremppa aiheuttaa mulle sellasen fiiliksen, etten osaa oikeen asettua. Koska ympäristö ei oo ihan sellasessa normaalissa tilassa ja äänimaailma ei esimerkiksi oo ihan se maailman parhain tällaselle erityisherkälle. 😬

Kaiken lisäksi mulla meni tälläkin viikolla muutama päivä vähän hukkaan päänsäryn vuoksi, joten ehkä kaikki em. pienet jutut + vielä pikkusen kaaoksen vallassa oleva koti luo mieleen sellaista tasaisen pientä levottomuutta. Vähän sellanen saamaton energia tällä hetkellä siis päällä.

Yksi ystävä valitteli tällä viikolla päivien puuroutumista ja sitä, miten ihanaa olisi ihan oikeasti olla siellä toimistolla omalla työpisteellä tekemässä töitä ihan normaalisti. Että olisi ihanaa saada luotua selkeämmät erot työn ja vapaa-ajan välille. Pystyn kyllä samaistumaan tähän fiilikseen just tällä hetkellä täysin. Oon nyt toisinaan käynyt tekemässä koulujuttuja kahviloissa tai kirjastoissa, mutta kasvavat koronaluvut on valitettavasti myös aiheuttaneet sen, ettei sitä niin mielellään välttämättä ihmisten seassa tuntikausia hengaile. Etenkin kun maski on lopulta aika harvalla kuitenkin käytössä.

Levottomuus ja siitä johtuva saamattomuus on aiheuttanut nyt siis pienen stressipiikin, koska esim. koulujuttuja alkaa kasaantua ikävästi. Syntyi pitkästä aikaa työtaakan vuoksi tunne, että apua miten mä näistä muka selviän. Hetken hengiteltyäni totesin, että varmasti ihan hyvin. Paniikin ottaessa vallan on harvoin vaikea muistaa sitä, että yleensä se maailma ei kaadu kuitenkaan siihen, jos ei saa jotain yksittäistä asiaa deadlineen mennessä tehtyä. Selvittelin päättyneen kurssin loppuraportin deadlinea ja kävi ilmi, että olin stressannut sitäkin turhaan, koska deadline onkin luultua myöhemmin. 👏🏼

Taisin aiemmin kirjoitellakin, että koulun suhteen haasteena on ollut luoda rutiineja ja välillä tuntuu, ettei tehtäviä oikein meinaa saada aikaiseksi. Tunne on ollut tällä viikolla tosi vahvasti läsnä. Suurimpana ongelmana mulle on ollut liian laveat tehtävänannot ja selkeiden raamien puuttuminen. Mulle on ollut tosi vaikeaa orientoitua opintoihin, kun ohjeistuksena on ”voit toteuttaa tämän haluamallasi tavalla”.

Onkohan tää saamattomuuden tunne kuitenkin vaan sellasta syysenergioihin asettumista? Ehkä kirjoitin tästä jo aiemminkin, mutta törmäsin somessa tovi sitten ajatukseen itsensä ”kalibroimisesta” syksyyn ja musta se oli niin ihana ajatus. 🍂 Luontokin päästää irti kesästä, niin miksi me sitten yritetään edelleen kesän energioissa mennä tukka putkella ja suorittaa tehokkaasti? Ehkä mulla onkin nyt vaan tarve muuttaa omat asetukset syksyn energioihin ja tämä levottomuus ja etenkin saamattomuuden tunne johtuu nimenomaan siitä. Keho on kuitenkin tosi viisas ja nyt oon siinä mielessä maailman parhaassa tilanteessa, että on aikaa ja mahdollisuus kuunnella kehon viestejä paljon herkemmin. 💛

Täytyy tunnustella mitä keho ja mieli tällä hetkellä erityisesti kaipaa. Luonnonrauhaa? Kirjoittamista? Maalaamista (hommasin akryylimaalit koska tuli vain sellanen vahva tunne, että tekee mieli maalata)? Kalligrafian treenaamista? Pari päivää, kun en tee yhtään mitään (yksi ongelma saattaa nimittäin olla se, että helposti edistän esimerkiksi koulujuttuja vähän monena päivänä viikossa)? Leffailtoja? Hömppäsarjoja? Testaan leffan vaikutuksen jo heti tänään, kun meen ystävän kanssa pitkästä aikaa leffaan – leffaksi valikoitui Tove! Aion todellakin ottaa leffaevääksi kaikki mahdolliset herkut.

Leppoisaa sunnuntaita! ☀️

Hanne

Viimeksi: Yritän luottaa siihen, että olen juuri oikeassa paikassa

Avainsanat: , ,
Hyvinvointi Ajattelin tänään