Työtönkin pääsi lomatunnelmaan
On ollut ihanaa päästä lomatunnelmaan! Viimeksi kirjoittelinkin siitä, miten etenkin työttömänä on ollut haastavaa antaa itselleen lupa vain olla. Nyt oon onneksi siinä kuitenkin onnistunut. Mieli on saanut paljon lepoa ja maisemanvaihdoksetkin tekivät taas ihmeitä.
Pääsin siis onneksi mökkimaisemiin. Samoihin maisemiin, jossa sain nautiskella viime kesänäkin. Etenkin pahimpina hellepäivinä oli ihanaa olla jossain muualla, kuin kaupungissa ja oman kämpän paahteessa. Oli ihanaa nauttia VIILEÄSTÄ mökistä ja mahdollisuudesta käydä pulahtamassa, kun lämpötila nousi liian korkeaksi.
Vietin muutaman päivän myös Tampereella ja näköjään visiitti Hatanpään arboretumiin parhaimpaan ruusuloiston aikaan alkaa muodostua jo tavaksi. Nämä ihanat ruusut ja värit! Ja jos vaan saisin tuoksutkin tekstiin mukaan, laittaisin ne ehdottomasti tähän. Kuvien myötä siis pieni ruusumeditaatio tähän väliin teillekin.
Muutoksen tuulet?
Kuluneisiin viikkoihin mahtuu myös pysäyttävä uutinen, sillä isotätini nukkui pois tällä viikolla. Annukka-täti eli pitkän ja hienon elämän ja olisi siis täyttänyt ensi kuussa jo 99 vuotta. Annukan viisauksia pohdin vuosi sitten tässä tekstissä ja juuri tätä Annukan elämänviisautta ja kaikkia tarinoita tulee ehdottomasti ikävä, mutta onneksi muistot säilyy ja kulkee mukana aina. Yritän muistaa etenkin juuri tuon aiemminkin mainitun elämänohjeen sisun ja huumorin merkityksellisyydestä koko loppuelämäni ajan. Sisulla ja huumorilla todella kuitenkin pärjää tosi pitkälle.
Mulla on ollut viime päivinä jotenkin hassu fiilis siitä, että ilmassa on muutoksen tuulia. Aistitko sä koskaan sitä, jos asiat on jollain tapaa muuttumassa? Mulle tulee välillä näitä fiiliksiä ja yleensä ne lopulta kyllä pitää paikkaansa. Tällä kertaa tunne muutoksesta liittyy jostain syystä etenkin omaan ympäristöön. Ja nyt pohdinkin sitä, että tarkoittaisiko tunne mahdollisesti isompaakin maisemanvaihdosta eli esimerkiksi muuttoa jopa uuteen kaupunkiin? Oon tavallaan aina tiennyt, että Helsinki ei tuu olemaan mun loppuelämän kotikaupunki, mutta oon viihtynyt täällä jo tosi monta vuotta ja viihdyn kyllä edelleen. Mitään varsinaista pakkoa tai tarvetta mulla ei siis varsinaisesti Helsingistä lähtemiseen ole, mutta tää on vaan sellanen ensituntuma näistä muutoksen tuulista. Aika näyttää lopulta tietenkin sen, mihin muutoksen tunne oikein viittaa. Se on joka tapauksessa ollut nyt tosi vahva.
Viimeksi kerroin, että on parikin uutta asiaa, joita voisin lähteä seuraavaksi tavoittelemaan. Itseasiassa toinen näistä tuli päätökseen ennen kuin se ehti alkaakaan. Löysin työkkärin sivuilta työvoimakoulutuksen, josta ehdin jo innostua omiin valmennushaaveisiin liittyen, mutta lopulta totesin sen menevän kuitenkin pikkuisen sivuun omista tavoitteista. Toinen näistä em. asioista on vielä avoinna. Tässä parin viikon aikana on tapahtunut kuitenkin myös hämmentäviä käänteitä. Sellaisia käänteitä, jotka on saaneet mut miettimään, että niinkö se vain ihan aidosti menee, että kun kertoo unelmansa ääneen, ihmeellisiä asioita saattaa tapahtua? Mutta tästä lisää vähän myöhemmin.
Ihanaa sunnuntaita!
Hanne
