Selkeämmät ääriviivat
Mikä oivallusten viikko. Oon kuluneen viikon aikana hahmottanut yhtäkkiä ison määrän syy-seuraus -suhteita omassa elämässä ja ymmärtänyt, miksi tietyt asiat meni niin kuin meni. Mahtava tunne. Yhtäkkiä palaset loksahtaa paikoilleen, ja saa kokea ahaa-elämyksiä omasta itsestä. Katsoin viime viikolla pitkästä aikaa leffan Inside out – mielen sopukoissa (ihana leffa!) ja näin sieluni silmin, miten mielen syövereissä varastossa olevat muistopallukat asettuivat yhtäkkiä uudenlaiseen järjestykseen.
Oivallukset ei välttämättä useinkaan synny helpolla, ja avuksi saattaa tarvita rehellistä peiliin katsomista, hyviä syvällisiä keskusteluja tai esimerkiksi terapiaa, jolloin tietoisesti lähdetään kohtaamaan omia kipukohtia. Viimeisimmistä oivalluksista voin aidosti kiittää koronan aiheuttamaa poikkeustilaa ja jopa omaa lomautusta – eli toisin sanoen elämään ilmestynyttä ylimääräistä aikaa. Aikaa, jota oon voinut hyödyntää esimerkiksi laatikoiden perusteelliseen siivoamiseen, jonka kautta päädyin vanhojen päiväkirjojen pariin. Istuin kesken siivoustuokion yhtäkkiä monta tuntia sohvan nurkassa teekupin kanssa kyyneleet silmissä lukemassa kirjoituksia vuosien takaa. Sekä hyviä että niitä ikävämpiä. Kuuntelin menneisyyden minää, joka selvästi ahdistuksen keskellä pohti, miksi löysin itseni samankaltaisista tilanteista kerta toisensa jälkeen. Mietin kunpa voisin nykyisellä tiedolla lohduttaa ja kertoa; jotta oppisit.
Kadotin itseni ja löysin jotain uutta
Oletko koskaan kohdannut elämässä tilannetta, jossa kadotit itsesi täysin? Jos olet, tiedät myös miten mahtavalta tuntuu löytää itsensä uudelleen. Kun tulee se vahva tunne, että alkaa tuntea olonsa yhtäkkiä taas omaksi itsekseen. Kadotin itseni suuren elämänkriisin myötä lähes täysin pariksi vuodeksi. Kaikki ylimääräinen energia tuntui menevän yksinkertaisesti päivistä selviämiseen, minkä seurauksena lopulta uuvuin. Koin ensimmäisiä varovaisia tunteita oman itseni löytymisestä jo viime kesänä uupumuksesta tokenemisen jälkeen. Tällä oivallusten viikolla koin tuon fiiliksen uudelleen ja aiempaa vahvemmin.
Ymmärsin yhtäkkiä, että oon saanut monen mutkan ja kivikkoisen tien kautta piirrettyä omat ääriviivat taas hieman entistä vahvemmiksi. Etenkin vanhat päiväkirjamerkinnät muistuttivat, että olisin nyt jo niissä vaikeissakin tilanteissa huomattavasti vahvempi ja osaisin asettaa selkeämmin omat rajat. Muistan samanlaisen selkeän oivallusten jakson n. kymmenen vuoden takaa. Olin juuri viettänyt hyvin tapahtumarikkaan puolivuotisen ja joutunut monesta syystä painamaan asioita (lähinnä negatiivisia tunteita) villasella. Ts. padonnut tunteita mielen sopukoihin. Yhtäkkiä lähti liikkeelle tapahtumasarja, joka johti tunteiden räjähdysmäiseen purkautumiseen ja taisin itkeä ja raivota (huom. itsekseni, sivullisia ei kärsinyt) n. kaksi viikkoa putkeen. Oivalsin pienessä ajassa aivan valtavan määrän asioita, ja podin läpi liian kilttinä padottuja tunteita varmaankin lapsuudesta/nuoruudesta saakka – kunnes yhtäkkiä olo oli kevyempi ja koin saaneeni vahvemmat ääriviivat. Tunsin löytäneeni jonkinlaisen tasapainon.
Loppuelämän urakka
Luin juuri vähän aikaa sitten tekstin, jossa joku osuvasti vertasi ihmisen mieltä käyttöliittymään, jota pitää aina tasaisin väliajoin päivittää. Miten osuva vertaus. Omaan mieleen tutustuminen kestää läpi elämän, sillä esimerkiksi omat rajat muuttuvat jatkuvasti ja välillä on hyvä pysähtyä tarkistamaan mihin ne juuri nyt piirtyvät.
Elämästä ei koskaan tiedä, mitä kulman takana odottaa. Sen vuosi 2020 teki meille selväksi hyvin nopeasti. Myös mielen hyvinvointi saattaa siis järkkyä hetkessä, mutta vitsi miten ihania tällaset pienetkin selkeyden hetket on. Ja uskon, että entistä selkeämmillä ääriviivoilla pystyn kohtaamaan elämän kiemuroita myös vahvempana ja suuremmalla työkaluvalikoimalla. Vaikka vallitseva tilanne on tuonut mukanaan paljon epävarmuutta ja ahdistusta, on poikkeustila mahdollistanut ainakin mulle ihan uniikin hetken itsen äärelle pysähtymiselle.
Ihanaa pian alkavaa kesäkuuta! ☀️
Hanne
Ps. Yhdessä kirjoittamassani avautumisessa viime vuodelta kerroin, että jostain syystä haluaisin kirjoittaa päivämääriin vuoden 2019 sijaan jo vuoden 2020 ja mietin mahtaako se olla merkki merkittävästä tulevasta vuodesta. Nauroin ääneen! Merkittävä hyvinkin.
Viimeksi:
Päivien puuroutumisesta & pari suositusta
Lue myös: