Sisua ja huumoria
Vitsi mikä viikko! On ollut ihan älyttömästi kaikkea pientä säätöä ilmassa; taistelin netin asentamisen kanssa yhteensä melkeen kaksi viikkoa (jonka aikana vaihtui kertaalleen sekä modeemi että operaattori), startannut opiskelut orientoinneilla, nukkunut huonosti ja kerännyt univelkaa sekä kirsikkana kakun päälle sain vielä lisälomautuksen. Perjantaina olin jo niin ylikuormittunut ja väsynyt kaikesta, että meinasi päästä itku.
Olin aiemmin saanut kutsun (sekä synttärilahjan) Tampereelle juhlistamaan tänä viikonloppuna hyvän ystävän synttäreitä. Perjantaina arvoin voinko oman ankean ja väsyneen fiiliksen kanssa edes lähteä, koska pelkäsin niin paljon että pilaan kaikkien tunnelman. Onneksi lähdin. Keräsin ehkä lisää univelkaa, mutta sain samalla ajatukset hetkeksi aivan muualle ja olokin keventyi samalla mielettömästi. Joskus lepo, jota tarvitsee, onkin jotain muuta kuin nukkuminen. Kuten viimeksikin kirjoitin, nauru on yksi toimivimmista lääkkeistä ja sille taisi nyt olla suurin tarve.
Käytiin kattokävelemässä ja saunomassa Kuumassa. Sää lupaili kaatosadetta, jolta onneksi vältyttiin – päivä oli toki harmaa, mutta kaatosateen pelossa sekään ei enää haitannut. Kattokävely oli kyllä hauska kokemus! Porukassa oli pari aika pahasta korkeanpaikankammosta kärsivää, mutta molemmat selvisi hommasta hyvällä tsempillä. Korkeat paikat ei oo mun suurin kammo, mutta pakko myöntää että kohdat, jossa ei ollut kunnon laitaa luomassa turvaa, aiheutti mullekin vähän ylimääräistä tutinaa jalkoihin. Tuuli ei tässä tilanteessa hirveesti auttanut! Mutta selvittiin ja nyt ollaan yhtä kokemusta rikkaampia. Kun pienen jännityksen jälkeen käy rentoutumassa vielä saunassa, oltiin päivästä aika loppu. Mutta oli tosi ihanaa, molemmille suositus täältä!
(Saunoessa tuli tosin pieni ruuhkapiikki pukkariin, mikä ei näin korona-aikaan oo tietty ihan se lempparein fiilis, mutta tällasten tilanteiden varalta on hyvä tietty varata vähän extra-aikaa, jotta voi odotella rauhassa omaa vuoroa)
Viikonloppu toi siis isosti kaivattua positiivista energiaa tähän muuten pikkusen tahmaiseen viikkoon, vaikka jossain vaiheessa meininki alkoi näyttää jo vähän epätoivoselta. Soittelin perjantaina myös pikaisesti isotätini kanssa tädin synttäreiden kunniaksi – mittarissa on jo 98 vuotta. Rakastan meidän puhelutuokioita, koska niiden jälkeen on yleensä myös jollain hassulla tavalla sellanen fiilis, että asiat asettuu kyllä uomiinsa. Kun juttelee ihmisen kanssa, jolla on noinkin pitkä elämänkokemus, omat murheet tuntuu edes hetken tosi pieniltä.
(Varsinkin jos kyseessä on esim. netin asennukseen liittyvät ongelmat.)
Kun katsoo asioita hetken pitkän elämänkokemuksen kautta, on helpompi muistaa asiat, joilla oikeasti on merkitystä. Tietty kaikki turhat säädöt ja ylimääräiset murheet tuo päiviin ikävää fiilistä, mutta loppujen lopuksi on kuitenkin kyse tosi pienistä asioista. Kuten isotätini usein keskusteluissa toteaa, näillä on mentävä.
Toinen tärkeä elämänohje, josta hän muistuttaa keskustelutuokioissa joka kerta (onneksi) on se, että elämässä pärjää hyvin pitkälle sisulla ja huumorilla. Simppeliä ja niin totta.
Sisulla ja huumorilla siis tulevaan viikkoon! ♥
Hanne