Sunnuntain haikeus
Mulla on pitkästä aikaa sellanen sunnuntain haikea tunnelma. Sellanen, joka välillä ilmestyy kivan viikonlopun jälkeen, kun täytyy vähitellen ajatuksissa siirtyä alkavaan työviikkoon. Toisaalta ihan tervetullutkin tunne, koska en ole oikein saanut moneen kuukauteen sellaista viikonloppufiilistä päälle. Arki kun on ollut kaukana normaalista. Mutta toisaalta haikeus ei ehkä kuulu kuitenkaan ihan niihin lempparitunteisiin.
Yritin kääntää haikeutta mielessäni niin, että ehkä se kertoo kuitenkin hauskuuden määrästä? Haikeus on lopulta kuitenkin ehkä tunne, josta pitäisi enemmänkin olla kiitollinen. Vähän samalla tavalla kuin suru ja ikäväkin kertoo lopulta jostain itselle tärkeästä.
Viikonloppu oli hyvän ruuan ja hengailun täyteinen. Pidettiin pienimuotoinen reunion vaihtoaikaisen porukan kanssa ja oli ihanaa vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa. Oltiin opiskelijavaihdossa 10v. sitten Englannissa ja päätettiin näin täyden kympin kunniaksi järkätä pieni get together. Hassua miten niinkin monen vuoden takaa on edelleen tosi kirkkaitakin muistoja, ja miten voikaan alle puoleen vuoteen mahtua niin paljon kokemuksia, hämmentäviä käänteitä, juhlimista – ja draamaa! Kokemusten pankkiin tuli tuon jakson aikana talletettua kyllä jos jonkinmoista seikkailua ja hyvä niin.♥️ Niitä on hauska muistella varmaan vielä vanhanakin.
Ihaninta näissä get togethereissa on tietty se, jos juttu luistaa rennosti ja vähän sellasessa fiiliksessä, kun viimenäkemästä ei olisi edes vierähtänyt pitkä aika. Ja näinhän se just meni. Toki osa porukasta on pitänyt tiiviimmin yhteyttä muutenkin. Monta tuntia vierähti hetkessä hyvän ruuan, kuulumisten ja muistojen parissa. Testasin eilen ekaa kertaa myös Lie Mi -raflan ruokaa ja oli muuten niin hyvää, että oli pakko keskittyä tovi vaan syömiseen ihan hiljaa – jatkoon!
Ulkona oli tänään jo niin ihanan kirpsakka sää, että oli pakko laittaa joulumusat soimaan jos vaikka se joulufiilis jostain alkaisi vähitellen kehittyä. Mä rakastan joulua ja ärsyttää, kun edelleen tuntuu kun yrittäisin fiilistellä joulua ihan väärään aikaan (ja ei, ei ole liian aikaista). Michael Bublé soi ja mukillinen glögiä vieressä, mutta ei vaan oikein vieläkään ole tullut edes pikkusen sitä ihanaa joulun tunnelmaa. Oispa ihanaa kokea edes kerran se lapsuuden joulun odotus.🎄
Joko joku on onnistunut nappaamaan itselleen joulufiiliksen? Help needed.
Hanne