Tällä hetkellä

… Katson

Game of Thronesia! Mulla on ollut iso kahdeksan tuotantokauden kokonen aukko sivistyksessä. Päätin aikoinaan, etten lähde Game of Thrones -”hömpötykseen” mukaan ja nyt en enää muista miksi. Oon aina tykännyt fantasiamaailmoista ja esim. Taru sormusten herrasta sai mut haaveilemaan kymmenen vuotta Uuden-Seelannin matkasta. Ehkä vaan missasin sarjan alun, enkä enää jaksanut hypätä kesken kaiken mukaan. Sinänsä hyvä, koska nyt kun kaikki kaudet on katsottavissa, voin ahmia niitä omaan tahtiin. Ja tällasena sateisena viikonloppuna en kehtaa edes myöntää montako jaksoa oon jo katsonut. Paljastus: monta. Mutta nyt vihdoin tiedän mistä niin monet on vuosia vouhottaneet!

Huolimatta siitä, että välillä on vaikea pysyä perässä, eikä kaikkien hahmojen nimet jää millään mieleen (opin aika nopeasti, että osa hahmoista käy sarjassa vain näyttäytymässä, eikä kaikkia nimiä edes kannata painaa heti mieleen), on sarja tosi koukuttava. Aivan järkyttävän verinen ja väkivaltainen tosin, mutta jos pysyy sen verran hereillä, että ehtii sulkea silmät tai kääntää katseen muualle, koukuttavuus vie silti voiton. Siitäkin huolimatta, että aina ei ehdi. Mielen sopukoihin on jäänyt mielikuvia, joita en sinne haluaisi, mutta oh well. 🙈

… Luen/kuuntelen

Jose Ahosen kirjaa Ajattele kuin mentalisti. Mielenkiintoista asiaa ihmismielestä, kehonkielestä ja käyttäytymisestä. Mentalismi on kokonaisuutena musta myös tosi kiinnostava! Vaikka oon itse vähän tällanen hihhuli ja uskon esim. siihen, että maailmassa on asioita, joita ei välttämättä voi nähdä tai järjellä selittää, on musta mielenkiintosta kuulla myös esimerkiksi selvänäkijöiden/meedioiden toiminnasta se toinen kanta. Jose avaa kirjassa mentalismin saloja ja kertoo samalla arvatenkin suhtautuvansa todella skeptisesti erilaisiin näkijäkykyihin tai meedioihin – ihmisestä kun voi päätellä paljon jo pelkän ulkoisen olemuksen ja psykologisten periaatteiden avulla. Antaa paljon ajattelemisen aihetta kyllä, uskoo itse sitten mihin tahansa. Ihminen ja etenkin ihmisen mieli on kyllä käsittämätön kokonaisuus!

… Odotan

Parin viikon päässä siintävää mökkiviikonloppua kavereiden kanssa! Vaikka onneksi oon saanut viettää ihania päiviä ystävien kanssa menneiden kuukausien aikana, on monia tärkeitä ihmisiä joita oon nähnyt viimeksi aivan liian monta kuukautta sitten. Nyt siis vihdoin kohdataan isommalla porukalla mökkeilyn merkeissä, enkä malta odottaa! ❤️ Jos ennusteet aiempien mökkeilyjen perusteella pitää edelleen paikkaansa, luvassa on ennen kaikkea krooninen ruokakooma. Yksi ystävistä jo ilmoitti miettivänsä mitä mökillä voitaisiin syödä. Itse odotan eniten kuulumisten vaihtoa kasvotusten, saunomista ja uintia. Mökkeily on ihan ehdottomasti yksi parhaista asioista kesässä. Okei, elämässä.

… Innostun

Syksyllä alkavista opinnoista (toki opiskelupaikka on epävarma niin kauan kun taustat on tarkistettu, mutta en mielestäni antanut hakuvaiheessa väärää infoa) – pääsin siis kouluun ja opiskelen syksystä alkaen ylempää ammattikorkeakoulututkintoa! Päätin aikoinaan, että palaan koulun penkille vain jos saan aidon inspiraation ja olen oikeasti motivoitunut istumaan koulun penkillä ja opiskelemaan uutta. Melkein kymmenen vuotta fiiliksen syntyminen sitten vei. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Mun elämässä on tapahtunut viime vuosien aikana tosi paljon ja kun vuosi 2020 starttasi, oli pitkästä aikaa sellanen olo, että halusin tai ylipäänsä jaksoin tehdä minkäänlaisia suunnitelmia pidemmälle kuin seuraavalle kuukaudelle. Pandemia tosin hieman hankaloitti suunnitelmien toteuttamista ja suunnitelmat hakee vielä uutta muotoaan, mutta koulupaikasta oon todella onnellinen. Mulla oli hakiessa jo niin hyvä ja inspiroitunut fiilis. Jotain hyvää tämäkin vuosi toi tullessaan!

… Fiilistelen

Lenkkeilyä – kävellen tosin, juoksemisesta en oo innostunut oikein koskaan. Mulla on ollut jo pitkään ongelmia lenkkeillessä toisen jalan kanssa ja oon ehtinyt tottua siihen, että jalka kipeytyy hetkeksi lenkillä jonkin verran. Kipu ei missään nimessä ole niin paha, että lenkki tuntuisi inhottavalta, mutta kuitenkin tunne, josta on koko lenkin ajan enemmän tai vähemmän tietoinen. Nyt pääsin vihdoin käymään fyssarilla, joka sai käsiteltyä jalkaterää ja nilkkaa niin, että oon kokenut tällä viikolla jo kaksi lähes kivutonta lenkkiä. Ekan lenkin jälkeen meinasi tulla itku, koska olin niin onnellinen! Pääsen onneksi fyssarin käsittelyyn vielä useamman kerran, joten uskoisin, että saan itselleni oikeen toimivan ja vahvan koiven vielä. Lisäksi tehdään fyssarin kanssa mulle myös saliohjelma piakkoin eli suuntaan pitkästä aikaa myös salille. Liikunnan ilo oli pitkään kateissa, mutta on ihanaa saada se taas takasin!

Pakko keittää nyt iltapäiväteet (löysin uuden suosikin; appelsiini-inkivääri!) ja jatkaa vielä tovi Game of Thronesin parissa. 🙈

Ihanaa sunnuntaita!

Hanne

 

Viimeksi: Surun määrä kertoo rakkauden määrästä