Ensin pitää tietty esittäytyä

En enää edes tiedä kuinka mones blogin aloitus tämä mulle on, mutta täällä sitä taas ollaan. Kokeilemassa jos kirjoittamisen into kestäisi pidempäänkin kun puoli vuotta, eikä kaikki filtterit yhtäkkiä aktivoituisi.

Se on se jännä fiilis, kun rakastaa kirjoittamista ja haluaisi jakaa ajatuksia ihan julkisestikin, mutta sitten kuitenkin miettii että enhän mä nyt tällaista voi julkaista. Mitä jos joku tuttukin vaikka lukee! Osittain juuri tästä syystä oonkin taas uuden blogin äärellä, haastamassa itseäni ja laajentamassa omaa mukavuusaluettani.

Nyt sitten siihen esittelyyn. Olen Hanne, 31-vuotias helsinkiläistynyt, markkinoinnin parissa työskentelevä muikki. Helsinkiin muutin töiden perässä seitsemisen vuotta sitten ja siihen astiset juuret löytyvät Varsinais-Suomesta.

Ihmismieli ja henkinen kasvu kiehtoo suuresti ja siitä voisin turista loputtomiin, mutta lupaan pitää teksteissäni kuitenkin suhteellisen kevyen ja helposti lähestyttävän otteen. Rakastan ihmisyyden kiemuroiden lisäksi mm. elokuvia, kirjoja, podcasteja, DIY-projekteja ja eläinvideoita – ja eläimiä toki muutenkin. Lemppareita ovat ehdottomasti corgit, pandat ja alpakat. Corgin aion vielä jonain kauniina päivänä tuoda osaksi elämääni, kunhan elämäntilanne sen vain paremmin sallii.

Niitä vaikeammin siedettäviä asioita ovat huonot käytöstavat ja muu mulkkuus, epätasa-arvo monessakin mielessä, itsekkyys ja ylimielisyys. Ja marraskuu. Onneksi se on nyt taas kärsitty ja ensin voi nauttia joulufiilistelystä, jonka jälkeen mennäänkin vähitellen jo taas valoa kohti.

Turinatuokio-blogi syntyi puhtaasti halusta kirjoittaa. Sometutut ovat jo tottuneet Hannen turinatuokioihin esimerkiksi Instagramissa, joten se tuntui luontevalta jatkumolta myös blogissa. Haluan jakaa blogiin ajatuksia kaikesta mahdollisesta mitä elämä heittää eteen ja siihen jos mihin sopii hyvin turinatuokiot. Hetkiä sellaisten asioiden parissa, jotka juuri sillä hetkellä syystä tai toisesta puhuttelevat.

Saatan asettaa itselleni liian kunnianhimoisen tavoitteen, mutta pyrin julkaisemaan tekstin viikoittain aina sunnuntaisin. Sunnuntai on jostain syystä aina ollut mulle se paras päivä kirjoittamiselle tai turinoille – ehkä viikonloppuna aivot saa juuri sopivan määrän lepoa ja tilaa ajatuksille ja sunnuntaisin ajatuksia tekee sitten mieli tavalla tai toisella purkaa.

Tutustuminen jatkukoon tulevissa teksteissä lisää! Kiva kun löysit blogin pariin ja vielä kivempaa, jos innostut jäämään!

Helsingissä ainakin alkamassa ihanan kirpsakka talvipäivä, joten siitä pitää tänään nauttia muiden sunnuntaipuuhien ohella. Ihanaa sunnuntaita!

Hanne