Vanhuus ei tule yksin
Oli pakko haukotella kaksi kertaa ennen, kun alotin viikon kuulumisten kirjoittamisen. Taisin nauttia viime yönä reilun neljän tunnin unista, mutta siitä huolimatta on fiilis, että viikonloppu ja itseasiassa koko viikko on ollut tosi onnistunut. Viime viikolla odotinkin aika paljon tämän viikon tulevia sosiaalisia hetkiä ihanien ihmisten seurassa ja vaikka fyysisesti väsymys painaakin, henkisesti viikko on tehnyt todella hyvää. Arkea se on tämä nykyinen lomautusarkikin ja on ihanaa saada välillä vastapainoksi viikkoon jotain ihan muuta sisältöä.
Viikko on muistuttanut isosti myös siitä, että jösses kun vanhuus ei todellakaan tule yksin. Perjantaina iski niin järkyttävä selkäjumi, että vähän hermostuneesti naureskellen mietin mitähän viikonlopusta tulee, kun tietyissä asennoissa selässä vihlaisi niin pahasti, että teki mieli huutaa muutama kirosana. Eilen aamulla ei enää naurattanutkaan. Heräsin nimittäin yöllä useampaan otteeseen siihen, että olin kääntynyt unissani sellaiseen asentoon, josta en päässytkään kääntymään takaisin kivuitta. Olin jo tossa vaiheessa aika varma, että aamulla en tule pääsemään sängystä ylös.
Sain aamulla itseni muutaman kirosanan saattelemana onneksi kuitenkin ylös ja laitoin Helsinkiin saapuvalle ystävälle pienenä varoituksen sanana, etten ole ihan varma kuinka vetreästi pääsen päivän aikana liikkumaan selkäjumin takia, mutta siitä huolimatta odotan innolla, että päästään viettämään viikonloppua yhdessä. Ystävä ilmoitti, että hänellä on niska aika pahasti jumissa ja yrittää myös saada kaikin keinoin tilannetta parannettua. Tänään vielä kolmas ystävä ilmoitti alaselän jumista – kunnon jumiutujien kööri siis kasassa.
Onneksi kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin ja jumit on saatu kaikkien osalta kuntoon ja asiaa voitiin yhdessä vähän naureskella. Mietittiin, että toista se oli vaikka kymmenen vuotta sitten. Jo siis senkin vuoksi, että eilisen aktiviteetteina oli ensin munkkikahvit ihanassa Regatassa, minkä jälkeen käytiin ihailemassa Hietaniemen hautausmaan ruskaa. Helsinkiin saapunut ystävä oli vähän epäileväinen hautausmaavisiitistä, mutta lopulta ihastui tunnelmaan ja bongaili innoissaan merkkihenkilöiden hautoja.
Mummoutuminen on ihanaa. Vielä jokunen vuosi sitten ruskan ihailu hautausmaalla ei olisi käynyt pienessä mielessäkään, vaan kyseinen aika olisi hyödynnetty baari-iltaan valmistautumiseen. Ja tilanne on nyt tietenkin just eikä melkeen hyvä. Baareilulle on ollut (ja varmasti vielä myös on) aikansa ja paikkansa ja ruskan täyteinen ulkoilu oli tässä hetkessä maailman parhain vaihtoehto. Tehtiin vielä yhdessä ruokaa ja parannettiin maailmaa viinilasillisten äärellä yömyöhään asti. Ihan parasta.
Kuuntelen sadetta ja mietin, miten upea viikko takana. Saatiin nauttia taas mielettömän ihanista syyspäivistä ja miten monta mahtavaa ystävien kanssa vietettyä hetkeä. En oo myöskään edelleenkään kyllästynyt kuvaamaan syksyn värejä. Tää vika kuva on ihan mun lemppari. Nappasin sen pikaisesti keskellä lenkkiä, kun huomasin miten ihanasti värit vaihtuu tässä yhdessä oksassa – ja kotona huomasin kuvassa lymyilevän tölkin. Sopii tietty tohon värimaailmaan ihan hyvin.
Toivottavasti sulla on ollut myös hyvä viikko – ja vähemmän jumeja.
Hanne
Viimeksi: Tällä hetkellä (osa 2)
