Yhden ajanjakson päätös
Odottaminen päättyi vihdoin. Niin päättyi myös työsuhde.
Perjantaina oli tosi jännä tunnelma. Osasin kyllä henkisesti varautua siihen, mitä aamun keskustelussa on tulossa, mutta siitä huolimatta olo oli loppupäivän tosi absurdi. Tähänkö on nyt oikeesti tultu? Näinkö se työsuhde päättyy? Näinkö tää koko vuosi päättyy?
Perjantai tuntui ihan älyttömän pitkältä. Havahduin päivän lähestyessä loppuaan, että tunnelmassa oli jotain samaa, kun saadessani uutiset läheisen kuolemasta. Olo ei ollut missään nimessä läheskään niin surullinen tai toivoton, mutta päivä tuntui yhtälailla pitkältä ja uuvuttavalta. Ihan kun aika ois pysähtynyt hetkeksi. Mietin olinko sittenkin ehkä ollut kaikesta valmistautumisesta huolimatta jonkinlaisessa pienessä shokin kaltaisessa tilassa irtisanomisen vuoksi?
Tuntemukset johtui varmasti suurelta osin siitä, että kyseiseen aamuun mahtui yhden tunnin aikana kokonainen tunteiden kirjo. Eikä siis sinänsä ole mikään ihme, että olin jo puolenpäivän aikoihin aivan loppu. Päätin jo edeltävänä iltana, että teen aamusta itselle mahdollisimman mukavan ja rauhallisen; syön hyvän aamupalan, meditoin ja kuuntelen fiilistä nostattavaa musiikkia. Välttelin siis kaikkea, mikä millään tavalla voi häiritä sisäistä mielenrauhaa.
Mietin siinä seistessä, että mikä vuoden 2020 ilmentymä onkaan se, että mut mahdollisesti kohta irtisanotaan keittokomerossa.
Mutta niin kun elämässä yleensä, kaikkeen ei voi itse vaikuttaa. Taloyhtiössä on tosiaan ollut käynnissä ikkunaremontti, ja havahduin siihen, että remppamiehet saapui paikalle tekemään jonkinlaisia viimeistelyjä ikkunoihin. Alkoi järkyttävä meteli n. 20 min ennen, kun keskustelun piti alkaa. Koronan vuoksi myös keskustelut hoidettiin siis poikkeuksellisesti etänä.
Nousi raivo. Kaikista päivistä tänään! Kaikki se huolella kasattu mielenrauha ja zen oli hetkessä poissa. Mietin, mihin mä tässä mun yksiössä oikein pakenen, jos meteli on koko keskustelun ajan läsnä. Mun kämpässä on aivan minikokoinen keittokomero, jossa saa myös oven kiinni ja mietin että se on nyt ainoa vaihtoehto. Aloin raivata tilaa ja testasin sen toimivuutta. Mietin siinä seistessä, että mikä vuoden 2020 ilmentymä onkaan se, että mut mahdollisesti kohta irtisanotaan keittokomerossa. Alko yhtäkkiä naurattaa koko tilanne ihan hulluna. 🙈
#Vain2020jutut.
Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kaikki remppaäänet hiljeni juuri sopivasti keskustelun ajaksi ja keskustelu saatiin käydä rauhassa ja hyvässä hengessä.
Irtisanominen konkretisoi koronan vaikutukset ihan uudella tavalla. Ihmiset todella menettää viruksen aiheuttamien vaikutusten vuoksi työpaikkansa. Ja kuinka iso irtisanomisten aalto vielä mahtaakaan olla edessä, sen näyttää vain aika.
Oon viime kuukausina uppoutunut opintoihin ja tajunnut samalla, että uusi suunta taitaa olla väistämättä jossain kohtaa edessä. Nyt uusi suunta tuli pakotettuna, kun yksi ovi sulkeutui. Aiemmat työtehtävät on kuitenkin alkaneet tuntua jopa vähän vierailta, kun ajatukset on pyörineet opintojen vuoksi niin isosti muissa teemoissa – HR alkaa tuntua vahvasti omalta jutulta. Siitä huolimatta perjantaina oli surullinen fiilis siitä, miten kaikki tuli päätökseen. Ja miten moni ihanista työkavereista on saman tilanteen äärellä.
Etenkin tästä syystä tän hetken koronaluvut ja uutisoinnit viruksen leviämisestä harmittaa. Suututtaa myös, ettei kaikki suhtaudu tilanteeseen sen vaatimalla vakavuudella, koska lopputuloksena on tosiaan se, että menetetään työpaikkoja ja pahimmassa tapauksessa läheisimpiä ihmisiä virukselle. Paljonko virukselle halutaan vielä antaa?
Vaikka Uudenmaan tiukennetut rajoitukset harmittaa, oon niistä samalla myös helpottunut. Toiveikkaana odotan, että viruksen leviämistä saadaan kuriin, jotta esimerkiksi joulua voitaisi viettää edes lähes normaalisti. Ymmärrän hyvin, että koronaväsymys alkaa painaa ja tilannetta vastaan haluaa myös kapinoida. Onhan elämää rajoitettu tänä vuonna ihan mielettömän suurella laajuudella. Ihmisiä tässä vain ollaan ja ärsyttäähän se.
Nyt on kuitenkin se hetki, kun laitetaan uusi jaksamisen vaihde päälle ja huomioidaan tilanteen vaatimat toimenpiteet ihan tosissaan. Pidetään maskia, pysytään etäällä, pestään käsiä ja minimoidaan turha liikkuminen. Pidetään sillä tavalla itsestämme ja läheisistämme huolta ja varmistetaan, ettei viruksen aiheuttama kolahdus maailmaan syvene entisestään.
Kyllä tilanne vielä helpottaa. ♥️
Hanne