turku – elämäni kaupunki

Oikeastaan päädyin vähän vahingossa Turkuun. Helsingin yliopiston pääsykokeisiin olisi pitänyt lukea paljon enemmän, joten päätin hakea Turkuun samaan oppiaineeseen, koska luettavaa oli paljon vähemmän. Tämä tarina on opettavainen esimerkki siitä, miten laiskuus joskus kannattaa. Koska onhan Turku nyt ihan mahtava paikka! Tai ainakin minulle juuri sopiva, niin kooltaan kuin sijainniltaankin. Ja meillä on historiaa ja Aurajoki ja… No, turha ehkä selittää niille, jotka eivät tajua ja ne, jotka tajuavat, tietävät jo.

Olen tässä vuosien varrella tavannut kaksi ihmistä, jotka ovat mielellään muuttaneet pois Turusta. Toinen ei vain oikein kotiutunut kaupunkiin (syyksi arvelen toisella paikkakunnalla asunutta siippaa) ja toinen myönsi, että Turku-vuodet olivat huonoja ehkä muista syistä kuin asuinkaupungin takia. Varmasti on myös ihmisiä, jotka epätoivoisesti haluavat pois Turusta, mutta enemmän olen tavannut heitä, jotka epätoivoisesti haluaisivat jäädä Turkuun.

Kaupungin työtilannetta tutkaillessa epätoivo on oikein kuvaava sana. Kaveriporukassa ollaan useampaan kertaan todettu, että meille paperinpyörittäjille ei tästä kaupungista oikein töitä tunnu löytyvän. Tarvitaan siis suurta Turku-rakkautta ja hyvää tuuria, jotta tänne voi jäädä valmistumisen jälkeen. Toistaiseksi olen tässä onnistunut, katsotaan nyt sitten minne tie vie ensi vuonna. Monet ovat jo pääkaupunkiseudulle lähteneet, koska Turusta ei löytynyt töitä, mutta toivottavasti en joudu liittymään tuohon joukkoon. Olen kyllä jo varovasti katsellut Helsingin työpaikkatarjontaa, mutta toistaiseksi olen rajannut hakuni paikkoihin, joissa voisi käydä töissä Turusta käsin. Eivät ne neljän tunnin päivittäiset junamatkat varmasti mitään herkkua olisi, mutta ainakin aluksi sitä voisi kokeilla. Tosin olen tehnyt myös ei-niin-yllättävän havainnon, että vaikka pääkaupungissa työpaikkoja on paljon enemmän, on niitä hakijoitakin vastaavasti huomattavasti enemmän. Turussa on sentään vähemmän ihmisiä tappelemassa niistä vähistä työpaikoista.