muutama lantti mammonaa, mielin määrin aikaa ja itsekehua

Olen ”harrastanut” työnhakua enemmän tai vähemmän aktiivisesti puolet elämästäni. Aluksi tosin keskityin lähinnä kesätöiden hakuun ja pidempien pätkien aikana on ollut hiljaisia kausia työnhakurintamalla, mutta kokemusta on siis jo melko mittavasti ja hiukan jopa historiallista perspektiiviäkin. (Hups, historiallinen perspektiivi sai minut kuulostamaan noin 100-vuotiaalta.) 

Ilokseni voin todeta, että työnhaun suhteen on pientä myönteistäkin kehitystä havaittavissa. Nykyisin on nimittäin paljon halvempaa hakea töitä kuin ennen.  Mistään miljoonakuluista ei tietenkään ennenkään puhuttu, mutta innokas hakemusten lähettelijä sai C4-kokoisiin kirjekuoriin, todistusten kopioimiseen ja postimerkkeihin käytettyä helposti markan/euron jos toisenkin. 

Nykyisin onneksi enää todella harvaan paikkaan tarvitsee lähettää paperinen hakemus. Varjopuolena tosin on se, että monet puljut ovat ottaneet käyttöön omat nettilomakkeensa. Ymmärrän kyllä, että tällä tavalla on varmasti helpompi kerätä tietoja, mutta kyllä se välillä ärsyttää kun pitää joka ikiseen lomakkeeseen erikseen kirjoittaa työsuhteiden alkamis- ja päättymispäivät muodossa pp.kk.vvvv. Ennen riitti, kun kopioi cv:n ja muokkasi sitä tarpeen mukaan, nyt ne pp.kk.vvvv-litaniat pitää kirjoittaa aika himputin monta kertaa. Paitsi tietenkin jos heti ekalla hakemuksella tärppää. 

Elämässäni on ollut suurempiakin vastoinkäymisiä kuin se, että olen joutunut kirjoittamaan liian monta kertaa valmistumispäiväni muodossa pp.kk.vvvv, mutta esimerkki  antanee osviittaa siitä, että työnhaku on varsin aikaavievää puuhaa. Ei riitä, että laittaa cv:hen jonkun vakiolitanian siitä miten on joustava, ihana ja muutenkin mahtava, vaan pitää kirjoittaa joka puljun omalle lomakkeelle nämä asiat niin että ottaa huomioon työpaikkailmoituksessa mainitut vaatimukset ja perustelee vielä konkreettisin esimerkein omaa joustavuuttaan ja ihanuuttaan. Tämä siis sen jälkeen kun on ensin tuntitolkulla etsinyt työpaikkoja, joihin ylipäätään voi ja kannattaa hakea omalla koulutuksellaan ja kokemuksellaan. 

Koska tässä kirjoituksessa ei kai ole vielä käytetty yhtään kulunutta sanontaa, on aika testata vanhan kansan viisauksien soveltumista työnhakuun. ”Ei se ota jollei annakaan” on eräänlainen klassikko, mutta valitettavasti se ei kyllä pidä ainakaan työnhaussa paikkaansa. Kyllähän se ottaa ihan hirveästi aikaa ja on aika todennäköistä, ettei se mitään anna. Tilanteeseen mielestäni paremmin soveltuva on moderni klassikko ”jos sä et edes lähetä hakemusta, ne ei voi tietää, että olisit kiinnostunut paikasta”.