motivaation määrä on suoraan verrannollinen työsopimuksen pituuteen

Eräs ystäväni totesi kerran, että heti kun heidän puljussaan alkoivat yt-neuvottelut, ihmisten työmotivaatio laski kohisten. (Voivatko asiat myös laskea kohisten, vai vain nousta? Millaista ääntä motivaation laskeminen aiheuttaa?) Mitäs sitä turhaan ponnistelemaan kun lähtö voi kuitenkin olla edessä. Tästä esimerkistä valaistuneena tajusin, että pätkätyöläisen elämähän on oikeastaan vähän kuin alati jatkuvat yt-neuvottelut. Mitäs sitä turhaan liikoja ponnistelemaan, kun työsopimuksen jatkoon kuitenkin vaikuttaa lähinnä se, onko rahaa palkkaamiseen vaiko eikö tai onko joku jäämässä sopivasti äitiyslomalle.

Jos pätkätyöläinen on onnekas ja saa vaikka vuodenkin pestin, ensimmäiset puoli vuotta lähestyvät ”yt-neuvottelut” tuntuvat vielä suhteellisen kaukaiselta uhalta, mutta mitä lähemmäs työsopimuksen päättyminen tulee, sitä konkreettisemmalta tuo  uhka alkaa vaikuttaa. Ei kauheasti huvita ruveta kehittämäään omaa työtään tai tekemään pitkän tähtäimen suunnitelmia kun ei tiedä, pääseekö ikinä näkemään työnsä tuloksia. Pahimmasssa tapauksessa käy niin että innokas pätkätyöläinen aloittaa jotain suurta ja hienoa projektia, mutta koko projekti unohtuu sillä hetkellä kun pätkätyöläinen poistuu puljusta.

Tämä ei ollut kehotus laiskuuteen, tämä oli selitys sille, jos joku on ihmetellyt, miksi pätkätyöläinen ei viitsi aloittaa mitään uutta viimeisen työkuukautensa aikana.