kavereiden kanssa samojen töiden hakemisesta

Onhan se vähän nihkeää, mutta vaikeapa sitä on välttääkään jos sattuu tuntemaan paljon turkulaisia humanisteja. Sellaisen linjan olen kuitenkin ottanut, että kaverien omia töitä en hae. Valaisen asiaa kuvitteellisella esimerkillä: jos kaverini Pirkko on ollut vuoden määräaikaisena talonmiehenä ja sitten tuo talonmiehen paikka päätetään vakinaistaa ja tulee avoimeen hakuun, en hae sitä, vaikka olisinkin joskus ollut kesätöissä talonmiehenä. Minusta Pirkko ansaitsee tämän työn ja on siinä varmasti minua parempi. Tosin enpä usko, että minua työhön olisi valittukaan, koska Pirkolla on selvästi enemmän kokemusta, mutta ihan periaatteestakaan en siis halua hänen paikkaansa hakea.  

Joskus taas jätän hakematta siksi, että satun kuulemaan jo etukäteen, ketä paikkaan on ajateltu. Silloin en jätä hakematta sen takia, että tämä henkilö jotenkin erityisen hyvin ansaitsee työn, vaan ihan vain vaivojani säästääkseni.

Silloin harvoin kun joku turkulaiselle humanistille sopiva työ sattuu olemaan haettavissa, onhan se selvää, että tunnen ison joukon muista hakijoista. Jos sitten joku tuttuni hommaan valitaan, olen tietysti iloinen hänen puolestaan, vaikka itsekin olisin paikan mieluusti ottanut vastaan. Parempi kuitenkin että kaverini saa paikan kuin että joku tuntematon sen olisi saanut.

Kaikkein ikävin tilanne on silloin kun kaverini päättää hakea samaa paikkaa, jota minäkin olen hakenut ja itse olen aivan innoissani paikasta, kun taas kaverini hakee ”koska voihan sitä nyt kaikkea kokeilla, vaikken oikein tiedä, haluaisinko edes tonne kun mulla on kuitenkin vakityö” ja sitten kaverini kutsutaan haastatteluun ja minua ei. Tämän takia en yleensä viitsi kauheasti mainostaa, minne kaikkialle olen hakemassa.