työnhaun huonoja puolia, osa 1

Kun puhelin soi, toivoni herää. ”Ehkä mua pyydetään haastatteluun”, tuumaan toiveikkaana ja kaivan puhelimeni esiin. ”Jaa, se onkin vaan ystävä/äiti/muu turha ihminen”, totean numeron nähdessäni. Anteeksi siis jos moini on ollut vähän vaisu viime aikoina, yritän tsempata. Puhelinmyyjille taas tiedoksi että kun tämä työnhakurumba on ohi, ette enää kuule sitä pirteän innokasta tervehdystä, vaan vaihdan takaisin äänensävyyn, jonka kuvittelen olevan kohtelias, mutta josta kyllä varmasti ihan hyvin tajuaa, etten erityisemmin ilahtunut soitosta.