työnhaun hyviä puolia, osa 1

Positiivisuuspuuskassani päätin alkaa listata myös työnhaun hyviä puolia. Ehkä olen yltiöoptimistinen kuvitellessani, että keksin useita hyviä puolia, mutta onneksi keksin sentään yhden. Vanhan viisauden mukaanhan mikään ei yhdistä niin kuin yhteinen vihollinen. Itse olen muokannut tuota sanontaa niin että vihollisen sijaan olen puhunut kärsimyksestä, vaikka voihan työnhaun tietysti nähdä myös vihollisena. Niin tai näin, kävin eilen ehkä elämäni parhaan mesekeskustelun erään ystäväni kanssa. Oli niin hienoa huomata että toinen tajuaa just eikä melkein mitä tarkoitan. Kyllähän valitettavan monet ovat näitä pohdintojani joutuneet kuuntelemaan, mutta oikeasti kiinnostavaksi keskustelu käy vasta, kun puhuu jonkun kanssa, joka oikeasti ymmärtää mistä on kyse. Eli tämä hieno yhteenkuuluvaisuuden tunne nyt sitten laskettakoon hyväksi puoleksi.