Julkisuuden kiroja

Istuimme eilen kahvilla jokirannassa ja viereisessä pöydässä oli Jukka Koivu nauttimassa kauniista päivästä kaikessa rauhassa. Paikalle singahtaa kärppänä tarjoilija: läimäyttää Jukka Koivua olalle ja sanoo: ”öhö öhö, ne on molemmat pojat sitten maailmalla, mitä”. Koivu nyökyttelee neutraalin näköisenä.

Siis hei ihan oikeasti. Miksi, miksi joku haluaisi vapaaehtoisesti julkiseksi henkilöksi? Ei jestas, mä en kestäisi selkääntaputtelijoita, nuoleskelijoita ja latteuksien heittäjiä!

Huom. minähän en tunnistanut Jukka Koivua, vaan mieheni valisti minua. Tiesin kuitenkin ihan itse kuka Jukka Koivu on. Hänhän on Saku Koivun isä ja oliks niitä sitten toinenkin veljes, kun tarjoilija kerran puhui ”molemmista” pojista? Joo, mä olen lopettanut lätkän seuraamisen vuonna ’95. Sen jälkeen kun Jukka Tammi soitti ilmaskittaa pelkissä munasyndeissä, ei ole mikään tuntunut enää miltään.