Pieni hammastehtailija

Turkulaisvauva on aikaisin liikkeellä: ensimmäinen hammas taitaa olla tulossa. Räyhäämistä, kuolaa, ikenien hinkkaamista nyrkillä, yleistä tuskaisuutta. Hankalaa tässä on vain se, että vauva ei vielä osaa pitää mitään kädessään! Eli hänellä ei ole mitään iloa mistään puruleluista, koska ne putoavat kädestä. Olen pitänyt äitiyspakkauksen viilennetyn purulelun kärkeä hänen suussaan ja se näyttäisi helpottavan hänen oloaan. Mutta se on vähän…epäkätevää. 

Voi jos hän vain osaisikin jäystää puruleluja ihan itse! Miten voisin helpottaa vauvan oloa? 

Otan nyt jo suorituspaineita vauvan hampaiden pesusta ja pidän kunnia-asiana, että maitohampaisiin ei tule reikiä. Mistä tietää, että lapsen hampaat ovat kunnolla pestyt?

Kävin vähän aikaa sitten hammaslääkärillä, mutta hän ei osannut antaa kunnon ohjeita, vaan puhui kaikenlaisia ympäripyöreyksiä. Ja mitä oikeastaan on kunnollinen hampaidenhoito ja mitä sillä saavutetaan? Minä olen oikea hammashullu – ilmeisesti turhaan. Harjaan hampaani sähköhammasharjalla pitkään ja hartaasti kahdesti päivässä.  Käytän hammaslankaa ja purskutan fluorisuuvedellä. Syön täysxylitol- purukumia. Minulla on 6 paikkaa ja 2 reiänalkua, jotka jouduttaneen paikkaamaan parin vuoden sisällä. Mieheni taas vihaa hammaslankaa (eli ei osaa käyttää sitä oikein) ja hänen hampaidenpesunsa on kiusallisen nopeaa ja huolimatonta. Hänellä ei ole yhtäkään reikää hampaissa. Ei_yhtäkään. Eikä hänen henkensä haise koskaan, edes valkosipulin tuoksu ei tunnu tarttuvan. 

Tasan ei käy onnen lahjat. Toivottavasti vauva perii isänsä kiilteen ja syljen koostumukset, ja minun hyvät suuhygieniatapani!