Pre-äitienpäivä eli hetken hengähdys ja turkulaismaiseman ihailua

Mies lähti vauvan kanssa ulos ja minä nautin rauhasta ja hiljaisuudesta parvekkeella. Jos osaisin ottaa panoraamakuvan, ottaisin sellaisen. Meidän parvekkeeltamme näkyy nimittäin ihan kaikki:

Tuomiokirkko, Tähtitorni, se kaunis talo Uuden Apteekin lähellä, Vartiovuorenmäki, Samppalinnan maauimalan hyppytorni, Aurajoki, tuulimylly, Martin kirkko, se Fibonaccin lukujonolla varustettu piippu ja onkohan tuo korkea talo tuolla kaukana se Majakkarannan tornitalo?

Käristän itseäni parvekkeella ja pitäisi tehdä kouluhommia (ikiopiskelija tässä hei) mutta koska Mies on tehnyt niin pitkää päivää ja vauva mölisee kaikki päivät, tekee mieli nauttia hetki ihan silkasta yksin olemisesta.

Olimme alkuviikosta Helsingissä ja taas teki pahaa lähteä pois. Siellä on kaikkea niin ihanaa ja siellä on kaikkea uutta koko ajan. Uusia kahviloita, kauppoja, ravintoloita, leipomoita…vaikka mitä. Toisin kuin…eh, täällä. Juu, kaikki helpottaa kun tulee kesä. Terassit täyttyvät ihmisistä ja ostin torilta kukkia ja harvennuskurkkuja. Mutta mutta mutta. 

Kesä Helsingissä. Perkelevieköön kun sen kerran kun on vapaalla koko kesän, ei pääse viettämään kesää Helsingissä. Joku raja sentään vanhempien nurkissa loisimisellekin. 

Mutta jos jotain positiivista on sanottava, niin ainakin meillä on komeat maisemat! Ja turkulaiset ovat mukavia!