Naisten Kympistä ja vauvan ihanuudesta

Hei vaan pitkästä aikaa! Uskaltaudun nyt vasta tutustumaan uudistuksenjälkeiseen Lilyyn tarkemmin. Vähän vaatii vielä totuttelua, mutta hyvältä näyttää!

Ihan alkuun täytyy valitettavasti todeta, etten pääse osallistumaan Naisten Kympille huomenna. Olen kuitenkin täysillä hengessä mukana ja jos (ja kun) telkkarissa tapahtumaa näytetään, yritän bongata Lily-tiimiläisiä! Homman nimi on nimittäin se, että minulla on tänään ja tiistaina pakottava tarve olla Turussa, joten ihan vain yhdeksi tai kahdeksi päiväksi en tule Helsinkiin. Siellä on kuitenkin kiva olla yhtäjaksoisesti vähän pidempään ja ehtiä tavata kavereita. Ja vanhempainvapaalaisen on myönnettävä, että kustannuskysymys tämä on myös. Eli ihan jo edestakaisten junalippujen takia en mielelläni tee ihan pieniä pikavisiittejä.

Mutta asiaan. Eli vauvaan. Siis voi hyvänen aika! En voi käsittää, miten aika on voinut mennä näin nopeasti! Tuntuu kuin olisin vasta viime viikolla saanut syliini pikkuisen rääpäleen, joka vain söi ja nukkui ja jonka pelkäsi menevän rikki. Olin aivan kauhuissani kun pääsimme sairaalasta kotiin: ihanko oikeasti tämä pieni ihmisenalku on annettu meidän mukaamme? Ja meidänkö pitäisi osata hoitaa häntä?

Ja kyllä, me olemme tainneet osata. Pienestä kääröstä on tullut ponteva vauva, joka kasvaa kohisten. Hän on pieni, hassu ihminen, joka pälättää kovalla volyymillä ja hymyilee hurmaavasti ohikulkijoille. Hän käännähtelee sulavasti mutta menettää hermonsa, kun ei vielä pääse eteenpäin. Hän tykkää palloista ja kuvakirjoista ja loruista ja köröttelystä ja tanssimisesta. Hän rakastaa rauhallisia viikonloppuaamuja, jolloin loikoilemme sängyssä koko perhe. Hän tarttuu tiukalla otteella isänsä nenään ja nauraa katketakseen, kun leikimme lentokonetta. Ja tämä on ehkä ylivoimaisesti herttaisinta: pusut! Hän tarttuu kaksin käsin kasvoihini, kääntää pääni sivulle ja länttää erittäin märän ja kuolaisen pusun poskelleni. Tämä on siis tapahtumut niin monta kertaa, että olen varma, että kyseessä on täysin suunnitelmallinen toiminta!

Ennen kuin vauva liittyi ruokakuntaamme, en tiennyt, että näin paljon voi rakastaa.

 

Jaahas… nyt kuuluu ääntä. Joku on siis heräämässä päiväuniltaan. Pikakatsaus vauvaperheen lauantaipäivään: ohjelmassa seuraavaksi ruokaa ja vaipanvaihto, sitten ulos. Kesäinen Turku näyttäisi tarjoavan parastaan joten suuntana taitaa olla Jokiranta ja ehkä jäätelöä vanhemmille, vauvalle taas ulkomaailman ihmettelyä ja kenties huikka maitoa.

 

Aurinkoista viikonloppua!