Jouluperinne tämäkin

Kakku paistuu uunissa. 2 silliä on melkein tehty, kerään vain energiaa ruohosipulin silppuamiseen. Kotona on sekä sotkuista, että paskaista. Lahjat on sentään paketoitu.

Ihmettelen kansalaisten joulurauha-aiheisia postauksia (mm.Siperian Ella), joissa ehditään istua glögimukin kanssa ja fiilistellä sielun valtaavaa joulurauhaa. Siis mitä? Täysin vieras käsite. Minun joulurauhani laskeutuu (jos laskeutuu) vasta siinä vaiheessa, kun Suomen Turku julistaa joulurauhan (niin, tänäkään vuonna se ei ole Afrikan savannilla vastaan tuleva paikallinen Turku). Siihen asti vedetään täysi paniikki päällä, verenpaine tapissa, otsasuoni pullottaen ja parisuhde koetuksella.

Oma aikatauluni niinsanotusti kusi lapsen sairastuessa taas. Eilisen ja tämän päivän tehokkaasta toiminnasta ei siis oikein tullut mitään. Mutta tänä vuonna olen armollinen itselleni: joululimppu on ostotavaraa ja jääkaapin jauhelihapaketti saattaa jopa päätyä pakastimeen. Ellen huomenna inspiroidu pyörittelemään lihapullia. Ehkä jopa en! Jos aikaa jää yli, ehkä todella otan sen glögin ja istahdan alas! Ja sanon kaikille länsisuomalaisille että saavat tunkea joulupöydän lihapullat just sinne yhteen paikkaan.

Aamulla on nimittäin siivottava. No, ei mikään paha. Jos imuroisi ja moppaisi ja pesisi vessan ja kylppärin. Ja pyyhkäisi n.metrin korkeudella kulkevan sormenjälkivanan koko kämpästä.

Mutta tässä on sitä lapsuuden Joulujen fiilistä. Äitini, uraihminen ja pilkunn*ssija jumalan armosta, ei sitten oikaissut missään asiassa. Kaikki tehtiin itse, yötä myöten. Siitäkin huolimatta, että ansiotyössä duunipäivät venyivät. Olen muuten oikaissut toisessakin asiassa: ostin sillin Herkkunuotasta VALMIIKSI FILEOITUNA! Tätä en myönnä mutsille, en sitten millään.

Jonain päivänä hamassa tulevaisuudessa otan Joulun vastaan ottamatta sitä vastaan. Olen jossain paratiisirannalla ja puhelin on kiinni.