Isä neuvolassa

Mieheni kävi vauvan kanssa neuvolassa tässä männä viikolla.

”Oikein hienosti pärjäsitte molemmat!” oli neuvolantäti sanonut käynnin päätteeksi. Mieheni oli myös kerännyt lisäkehuja kun oli ”oma-aloitteisesti” (sic.) pessyt vauvan takamuksen ja vaihtanut vaipan, kun punnituksen yhteydessä oli havaittu kakka.

Kyllä en minä ole moisia kehuja kertaakaan saanut.

Elämme vuotta 2013. Oliko noissa kommenteissa kyse 

a) siitä, että on aidosti hämmästyttävää, että mies osaa

vai

b) siitä, että mies on suorittanut valtavan uroteon hoitaessaan lastaan ja toiminut esimerkillisesti ja sen takia ansainnut suitsutusta

Olen pöyristynyt. Aloitin tietysti mittavan palopuheen vielä tänäkin päivänä vallitsevista normeista ja pidin pitkän monologin siitä, miten loukkaantunut olin mieheni puolesta. Hän on normaali, fiksu, aikuinen mies, joka kykenee ihan samoihin asioihin kuin minäkin, vaikka hänellä onkin munat. Miksi siis neuvolassa suhtaudutaan hyväntahtoisen alentuvasti? Perkules!

Sain seistä barrikadeilla ihan yksin. Mies oli nimittäin ollut kehuista mielissään. En käsitä. Ensi viikolla tulen katsastuttamaan autoni ja jos siellä joku äijä sanoisi että hyvinhän se pikkurouva pärjäsi, niin saa kyllä kuulla kunniansa!

ugh. olen puhunut.