Olen viime kuukausina syönyt hävettävän huonosti. On ollut niin paljon kiireitä ja murheita, ettei ruoka ole ollut prioriteettilistan yläosastossa. Aterioita on tullut korvattua Cokis zerolla ja irtokarkeilla – ei hyvä. Ainoa järkevä asia, jota olen saanut kurkustani viime aikoina alas, on linssikeitto erilaisina variaatioina.

Turkulaisvauva on viehtynyt palkokasveihin ja linsseihin, joten on erityisen kiitollista keittää valtava padallinen linsseillä tukevoitettua kasviskeittoa ja pakastaa sitä annospurkeissa pienelle miehelle. Iso mies ei ehkä ihan innosta hypi, kun linssikeitto esiintyy aikuistenkin lautasella vähintään kerran viikossa, mutta sen lauluja laulat, jonka keitoksia syöt.

Hesarissa oli pari päivää sitten juttu amerikkalaistutkimuksesta, jonka mukaan annos papuja tai linssejä päivittäin nautittuna alentaa LDL-kolesterolia! Siinähän se syy tulikin! Olin nimittäin käynyt työterveyshuollon kautta verikokeissa ja päivää ennen Hesarin juttua, oli lekuri soittanut tuloksista. Hehkutan nyt tässä julkisestikin, että kolesteroliarvoni olivat lääkärin sanoin ”suorastaan japanilaiset” ja hän sanoi arvostavaan sävyyn, että taidan todella kiinnittää huomiota terveelliseen ruokavalioon. Olin ihan hiljaa. Lääkäri ynähtää odottavaan sävyyn…siis pitikö mun ottaa tässä kantaa? Joo, öh, kyllä mä kasvispainotteisesti syön. ”Se on hyvä, jatka samaan malliin”. Jepjep. No, en olekaan syönyt lihaa paljoakaan. Sipsi on kasvis, jäätelö ja cokis eivät sisällä lihaa, irtokarkeissa voi olla vähän sikagelatiinia… Linssikeitto pelasti veriarvoni, en keksi mitään muutakaan syytä.

nyt tosin tuli yleinen ällötys ja hinku ihan oikeasti syödä kunnon ruokaa. Ryhtiliike alkaa huomenna.

sitä ennen jaan linssi-idean, joka uppoaa reilun vuoden ikäiseen lapseen (en sano ”taapero”, koska se kuulostaa vatsataudilta, kitinältä ja märkäruvelta):

sipulia
valkosipulia
porkkanaa
punaisia linssejä
suolatonta kasvislientä

tuo on se pohja. Sitten vain maun mukaan muita vihanneksia pykälään. Nahistuneet tomaatit/jeera/limenmehu- lisäyksellä päästään oman lapsuuteni lempiruokaan. Pohjaan voi toisaalta myös laittaa vaikka broccolia/turkkilaista jogurttia/currya. Tai vielä lisää porkkanoita, loraus appelsiinimehua ja raastettua inkivääriä.

ja chiliä maun mukaan, lapselle tietysti myös. Se on kukkujuttu, että lapsi ei voisi syödä maustettua ruokaa. Tottumiskysymys se vain on. Suolan suhteen sen sijaan olen tarkka. Nuo sopat tehdään aina suolattomina ja aikuiset lisäävät natriumin vasta lautaselle.

Lapsi myös ihastui dhaliin. Stadilainen turkulaisdhal tehtiin vihreistä linsseistä, valkosipulista ja pinaatista. Mausteina korianterinsiemeniä, mustia sinapinsiemeniä, jeeraa, garam masalaa ja chiliä. Pikkumies piereskeli kovasti, mutta oli hyväntuulinen, eli mahanpuruja ei tainnut silti tulla.

Yleispätevä kehotukseni siis on, että kaikki maailman vanhemmat, syöttäkää lapsillenne ennakkoluulottomasti kaikkia ruokia! Siinäpähän oppivat tavoille, prkl.