Elämäni aakkoset

Palaan linjoille Elämäni aakkoset- haasteen myötä, onhan Glorian perinteinen palsta ollut suosikkini aina. Siis ihan aina. Tajusin myös, että viime postauksestani on kulunut melkein vuosi! Päivitän siis ajatuksiani, olkaa hyvä.

A: Aamu. Olen aamuihminen, ehdottomasti. Rakastan heräilevän kaupungin tunnelmaa, ääniä, tuoksuja. Rakastan myös työaamuja, hullu mikä hullu.

B: Bulla, på svenska. Ei ole Succesin korvapuustin voittanutta.

C: Cokis, paheeni. Jääkylmä Zero tölkistä. Suorastaan tunnen kasvaimen kasvavan aivoissani.

D: Duuni. Ehdottoman tärkeä asia. Voisin jopa sanoa, että rakastan työtäni, vaikka se ei olekaan perinteinen lapsuuden haaveammatti. Ja vaikka harva voisi kuvitella noiden juttujen innostavan ketään, niin kyllä vaan innostavat. Nuo jutut, nimittäin.

E: Espoo, siis Kiekko-Espoo. Kyllä vain.

F: Fazerin perunaleivos, tumma. Ei vaadi selityksiä.

G: Gradu, no yök sentään.

H: Helsinki, tietysti. Koti, maailman kaunein kaupunki.

I: Isä. Isät ovat maailman tärkeimpiä miehiä.

J: Joulu. Olen henkeen ja vereen jouluihminen.

K: Koti.

L: Lentäminen. Tykkään lentämisestä ja lentokoneista. Voi kyllä olla, että mieli muuttuu jahka asia korkataan lapsen kanssa….

M: Mieheni. Ihana mieheni, joka on myös maailman ihanin isä.

N: Nuoruus. Juna tais mennä jo.

O: Otava. Tärkeä tähtikuvio. Eikä vähiten siksi, että se on ainoa, jonka erotan taivaalta.

P: Poikani. Rakas, kultainen, kiltti, fiksu, hauska pikkuinen poikani.

Q: Qulma, Krunikassa. Käykää keittobuffetissa!

R: Raskaus. Jollain kummallisella tavalla (näin jälkikäteen) se oli aika kivaa! Mutta hurjaa, ja outoa. Ja friikkiä. Ja häiriintynyttä.

R: Ruoka. Pidätän oikeuden merkitä kaksi ärrää. Ruoka, kaikissa muodoissaan. Kunhan se on rakkaudella tehty.

Rakkautta en tähän listaan laita, koska vaikka se on tärkeää, sen listaaminen tähän olisi minun makuuni väärällä tavalla imelää.

S: Sisarukset. Tuki ja turva, niitä soisin kaikille.

T: Terveys.

U: Umami ja muut perusmaut. Liittyy siihen rakastettavaan ruokaan ja ruoanlaittoon. U voisi myös viitata uuniin, joka meillä nykyisessä asunnossa on huono, mikä turhauttaa minua päivittäin.

V: Veri, veripalvelu. Raskauden jälkeen en ole luovuttanut verta, mutta sitä ennen tein sitä säännöllisesti. Veripalvelu vieraili kerran kvartaalissa työpaikallani, joten helpommaksi ei voinut mennä. Verenluovutus on kansallisvelvollisuus! Menkää! Koskaan ette voi tietää, milloin itse saattaisitte tarvita jonkun pyyteettömästi luovuttamaa verta!

W: What. Hyvä kysymys, sanotaan englanniksi suomenkielisessä lauseessa. Tietty. Ja sit mä olin et What.

X: yksristikaks. Vedän yllättävän monet hommat ihan yksristikakkosella

Y: Yksin. Ihan yksin on joskus hyvä olla, kaikessa rauhassa, antaen aikaa itselleen.

Z: Zozo. Vaahteramäen Eemelin etunimen ranskankielinen käännös. Astrid Lindgrenin kirjoja aion lukea lapselleni kunhan hän vähän kasvaa.

Å: Åbo. No tietysti, itseoikeutetusti Turku.

Ä: Äitiys. Vaikeinta maailmassa, mutta samalla kaikkein helpointa.

Ö: Öljy, öljylämmitys. Ja että olisiko se ok, ehkä ei.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Naisten Kympistä ja vauvan ihanuudesta

Hei vaan pitkästä aikaa! Uskaltaudun nyt vasta tutustumaan uudistuksenjälkeiseen Lilyyn tarkemmin. Vähän vaatii vielä totuttelua, mutta hyvältä näyttää!

Ihan alkuun täytyy valitettavasti todeta, etten pääse osallistumaan Naisten Kympille huomenna. Olen kuitenkin täysillä hengessä mukana ja jos (ja kun) telkkarissa tapahtumaa näytetään, yritän bongata Lily-tiimiläisiä! Homman nimi on nimittäin se, että minulla on tänään ja tiistaina pakottava tarve olla Turussa, joten ihan vain yhdeksi tai kahdeksi päiväksi en tule Helsinkiin. Siellä on kuitenkin kiva olla yhtäjaksoisesti vähän pidempään ja ehtiä tavata kavereita. Ja vanhempainvapaalaisen on myönnettävä, että kustannuskysymys tämä on myös. Eli ihan jo edestakaisten junalippujen takia en mielelläni tee ihan pieniä pikavisiittejä.

Mutta asiaan. Eli vauvaan. Siis voi hyvänen aika! En voi käsittää, miten aika on voinut mennä näin nopeasti! Tuntuu kuin olisin vasta viime viikolla saanut syliini pikkuisen rääpäleen, joka vain söi ja nukkui ja jonka pelkäsi menevän rikki. Olin aivan kauhuissani kun pääsimme sairaalasta kotiin: ihanko oikeasti tämä pieni ihmisenalku on annettu meidän mukaamme? Ja meidänkö pitäisi osata hoitaa häntä?

Ja kyllä, me olemme tainneet osata. Pienestä kääröstä on tullut ponteva vauva, joka kasvaa kohisten. Hän on pieni, hassu ihminen, joka pälättää kovalla volyymillä ja hymyilee hurmaavasti ohikulkijoille. Hän käännähtelee sulavasti mutta menettää hermonsa, kun ei vielä pääse eteenpäin. Hän tykkää palloista ja kuvakirjoista ja loruista ja köröttelystä ja tanssimisesta. Hän rakastaa rauhallisia viikonloppuaamuja, jolloin loikoilemme sängyssä koko perhe. Hän tarttuu tiukalla otteella isänsä nenään ja nauraa katketakseen, kun leikimme lentokonetta. Ja tämä on ehkä ylivoimaisesti herttaisinta: pusut! Hän tarttuu kaksin käsin kasvoihini, kääntää pääni sivulle ja länttää erittäin märän ja kuolaisen pusun poskelleni. Tämä on siis tapahtumut niin monta kertaa, että olen varma, että kyseessä on täysin suunnitelmallinen toiminta!

Ennen kuin vauva liittyi ruokakuntaamme, en tiennyt, että näin paljon voi rakastaa.

 

Jaahas… nyt kuuluu ääntä. Joku on siis heräämässä päiväuniltaan. Pikakatsaus vauvaperheen lauantaipäivään: ohjelmassa seuraavaksi ruokaa ja vaipanvaihto, sitten ulos. Kesäinen Turku näyttäisi tarjoavan parastaan joten suuntana taitaa olla Jokiranta ja ehkä jäätelöä vanhemmille, vauvalle taas ulkomaailman ihmettelyä ja kenties huikka maitoa.

 

Aurinkoista viikonloppua!

 

 

 

 

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli Höpsöä