Olemme päässeet siihen pisteeseen, että Tabula rasa pitäisi kouluttaa/totuttaa vanhempiensa kaltaiseksi kulinaristiksi.

Saimme siis neuvolasta luvan aloittaa kiinteän ruoan antaminen vauvalle, jolla on tällä hetkellä ikää hiukan alle 5kk. Hän on kasvanut hyvin pelkällä rintamaidollakin, mutta neuvolassa sanottiin, että kiinteää ruokaa voi antaa, jos haluaa.

Ja haluahan riittää: olen kieli pitkällä odottanut, että milloin saan alkaa laittaa vauvalle ruokaa. Tarkoituksemme on syöttää vauvalle vain itse tehtyä ruokaa ja valmiita safkoja vain matkoilla tms. Varaan oikeuden muuttaa vielä mieltäni. Vastustan yli kaiken kaikenlaista fanaattisuutta ja imelää ylimielisyyttä (esim.mielensä pahoittaminen Anu Silfverbergin kirjasta. Don’t get me started. Mutta sanonpa vain, että oli huvittavaa lukea erään ei-lilyläisen, erittäin suositun äitiblogin kommentointia kirjasta. ”Äitiyteen hurahtaminen on ihanaa, ne ei-hurahtajat laiminlyövät lapsiaan” ja sitä rataa). 

Mutta siis: haluan antaa vauvalle itse tehtyä ruokaa, koska satunnaista Oetkerin mozzarellapizzaa lukuunottamatta mekään emme Miehen kanssa syö eineksiä. 

Haluan myös, että vauva mallioppii siihen, että ruokaa laitetaan yhdessä ja että hän näkee, että sose tulee kasviksesta, eikä lasipurkista. Joojoo, kaikki tämä on mahdollista myös purkkiruokaa syöville lapsille, heidän makuaistiaan ei Piltti-purkki turmele ym. En ole kenenkään puolella enkä ketään vastaan jne. Minulle on aivan 110% yhdentekevää miten muut syöttävät/synnyttävät/kasvattavat/whatever lapsensa, kunhan pitävät lapsistaan huolta eivätkä riko lakia. Huh.

No niin- ne soseet. Jos joku on jaksanut lukea tuon kaiken vaahtoamisen, kerron varsinaisesta aiheesta: soseista. Aloitimme perinteisesti perunalla. Ekan irvistyksen ja ihmetyksen jälkeen vauva söi muina miehinä, aika neutraalilla ilmeellä. Hänelle maistui enemmän kuin se 1-2 tl, jota ekoihin maisteluihin suositellaan, joten kaveri sai pari lisälusikallista Lapin puikula-äidinmaitomössöä. Seuraavana päivänä sama juttu.

Sitten ostin bataatin. Ja jestas sentään, sehän maistui! Johtuiko se makeasta mausta vai sileämmästä rakenteesta (bataatin vedin Bamixillä soseeksi ja pakastin loput, potun olin muussannut haarukalla), mutta vauva aukoi suutaan ja söi yhteensä varmaan reilut pari rkl. 

Mitään vatsavaivoja ei ole ilmennyt, maito maistuu edelleen (ei tosin pullosta, prkl). Yritän nyt hillitä itseni ja pitäytyä ainakin tämän kuun loppuun asti bataatissa ja perunassa, jotta vauva tottuisi ensin niihin kunnolla. 

Seuraavaksi kokeilemme vauvan lautaselle ehkä porkkanaa, kukkakaalia, maa-artisokkaa ja parsakaalia. Pakastimessa on vielä omin pikku kätösin keräämiäni puolukoita, saisinkohan niistä jotain aikaiseksi? Ihanaa, että tulee kesä! Odotan innolla kaikkia kotimaisia vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Mitä kaikkea niistä voikaan vauvalle tehdä!

Sosevinkkejä ja kokemuksia otetaan myös vastaan!