Tätä krapulaa podetaan vielä pitkään.

Itkin tällä kertaa Kehä II:lle saakka. Nyt käännytään Turun motarille ja täytyy yrittää koota itsensä. Edit: kohta ollaan Lohjan kohdalla ja vielä tulee.

Tulimme aivan ex tempore yhdeksi päiväksi Stadiin koko perhe. Mies kävi harrastamassa ikämiesurheilua ja minä nautin rakkaimpien ystävieni ja vanhempieni seurasta. Tässä täytyy olla joku hormonijuttu yhdistettynä drama queenin luonteeseen, koska eihän tässä muuten ole järkeä. Aikuinen ihminen, jestas sentään. 

Mutta on tuolla vaan niin kamalan ihanaa. Tulee kotoisa olo jo ihmisten puheestakin: ruotsiakin äännetään niinkuin pitää. Eli esim. ”Jag har nya kläder” äännetään ”ja haa nya kleeeedääää” eikä kirjakielisesti, kuten Turussa. Sori vaan. Turussa en ole uskaltanut edes mennä mihinkään ruotsinkielisiin perhekerhoihin tms, koska pelkään lynkkausta. No, well.

Muuta ihanaa tänään: kauniita kivilinnoja Skattalla ja Krunassa. Ilta-aurinko Kaivarin rannassa. Kluuvikadun Fasu. Vanha kotitaloni. Toinen vanha kotitaloni (no se ei nyt ollut sanan varsinaisessa merkityksessä ”kaunis”, mutta you get the point). Länsiväylä. Länsiväylä on muuten joskus voittanut jonkun kansainvälisen ”kaunein pääkaupungin sisääntuloväylä”- kilpailun, tiesittekö sitä!

No, ei mulla muuta. Huomenna taas lampataan jokirantaa edestakas. Nähdään siellä!