Aloitetaan miinuksista:

– kitisevä ja mariseva oma herranterttu
– jonoa postissa ja etuileva harppu
– sade. Miten täällä voi sataa joka h*lvetin päivä
– kaksi ärsyttävää kakaraa leikkipuistossa (Let’s face it, on olemassa sietämättömiä pentuja siinä missä sietämättömiä aikuisiakin. Mitäpä sitä kaunistelemaan. Kumpaakaan lasta en tuntenut eikä kumpikaan edes ottanut kontaktia omaan lapseeni. Mutta sanonpa vain, että siinä oli kyllä kaksi tulevaa koulukiusaajaa. Sen näki siitä, miten käyttäytyivät muita lapsia kohtaan. Ja jos jos nyt jotakuta alkaa houkuttaa jeesustelu, toteanpahan vain että minä en kiusaa ketään. En vain pidä kaikista ihmisistä. En kuitenkaan ilmaise sitä päin näköä, vaan pyrin käyttäytymään hyvin. Ja sen takia avaudun nyt tässä.)
– siivouspäivä
– lisää marinaa omalta herrantertulta
– huoli kaverilapsesta/kaverin lapsesta/lapsen kaverista (vai millä nimellä pitäisi kutsua lähipiiriin kuuluvaa kolmivuotiasta?)

On täällä plussiakin ollut, sentään.

+ herranterttu söi reippaasti lounaansa
+ työmeili on pysynyt aisoissa
+ joululahjat on hankittu
+ vauvan potkut tuntuvat jo
+ päiväkodin eilinen joulujuhla ja ihanat tädit ja setä
+ kahvi pysyy sisällä (tähän mennessä haasteita on tuottanut tämä yhtälö: kahvinhimo+kahvintarve+päänsärky ilman kahvia+kahvin ällöttävä haju+kahvinjuonnista seuraava oksennus)
+ eilinen Fingerpori (jonka tosin minulle joutui ensin selittämään itseäni huomattavasti yleissivistyneempi paras ystäväni)