ANTIJOULU

Joulu oli lapsena mun lempparijuhla. Ihanan tunnelmallinen ja jännittävä. Muistan toki senkin, että keskellä päivää oli tylsää kun ei syöty, eikä pukki vielä tullut ja mitkään leikit ei luistanut. Mutta ne rutiinit. Aamuherätys, jonka jälkeen kirmattiin telkkarin eteen katsomaan Tohelon ja Torvelon ja Dubbaduuliksin nukketeatteria. Vai tuliko se vasta joulupäivänä? No jos niin niin sitten varmaan joulupukin kuumaa linjaa. Riisipuuro, jossa ei ole koskaan ollut mantelia ja jonka päälle sai laittaa kanelisokeria. Aamupuuron jälkeen sai avata Folketontun yöllä kuusen alle tuoman lahjan ja ottaa herkkupöydästä nameja samalla, kun jatkettiin lastenohjelmien katsomista. Kesken parhaan lastenohjelman piti lähteä joulusaunaan ja kyllä, sinne oli pakko mennä. Tämän jälkeen valoisaa aikaa ja odottamista. Isovanhemmat tulivat siinä odottamisen aikana ja aikuiset joi kai glögiä. Joskus kolmen ja neljän välissä oli ruoka. Taas odottamista. Odottamista. Joko se pukki tulee? Ikkunassa kyttäämistä. Kahdeksan aikoihin se pukki sitten tuli. Lahjat. Lahjojen avaus. Äiti eihän vielä tarvitse mennä nukkumaan? Ennen joulua tietysti aina joulusiivous viimeistä nurkkaa myöden.

Pikkuhiljaa olen kuitenkin alkanut menettää sitä joulun taikaa. Rutiinit ovat alkaneet pikkuhiljaa muuttua. Isovanhemmat eivät enää tulleetkaan jouluksi, pukki tulikin jo päivällä, pukki ei tullutkaan enää ollenkaan… Kaikki muuttui. Joulusiivokaan ei ole enää ennallaan, eikä siinä mitään, olen itse painottanut äidille, että tulee se joulu ilman järkyttävää siivoamistakin. Olen nyt kuitenkin tässä pohtinut, että mitä jossei tulekaan? Selvää taitaa olla, etten enää koskaan koe lapsuuden joulua, mutta jos saisin edes osan takaisin pitämällä kynsin hampain kiinni niistä rutiineista.

Tänä jouluna en päässyt aattona ollenkaan joulutunnelmaan, mutta siihen saattoi olla osallisena hervoton päänsärky ja suussa majailevat aftat, jotka estävät ylähuulen liikuttamisen… 

Oli mulla kuitenkin ihan kiva päivä ja sain ihania joululahjoja. Mm. kirjoja ja viinilaseja. Niin ja BlueRay-soittimen, jota noin niinkuin epätosissani toivoin muutama hassu päivä ennen aattoa, kun äiti sitä toivetta tivaamalla tivasi. Ruoka oli hyvää, sauna oli hyvin lämmitetty, tunnelma oli rauhallinen ja kaikki rakkaat oli koolla. Kissat jäi ilman lahjoja, mutta ei ne sitä tainneet itse tajutakaan.