ALUKSI
Olen jo pitkään haaveillut oman blogin perustamisesta. Yli vuoden olen kuitenkin keksinyt kaikenlaisia hienoja syitä, joiden vuoksi en ole voinut toteuttaa haavettani. Ei ole ollut nimeä blogille, ei ole ollut aihetta blogille, mahtaako olla kiinnostusta oman blogin ylläpitöön? En osaa edes kirjoittaa, lukion esseetkin saivat parhaimmillaan 20 tai 25 pistettä. Vielä tänäänkään mikään syy ei ole mitätöitynyt, paitsi blogin nimi, se minulla on. Elämässäni oli kuitenkin käännekohta, jonka seurauksena päätin, että nyt on tosiaan oikea aika heittäytyä ja aloittaa blogi. Mitä sen on väliä, etten ollut äidinkielenopettajani mieleen? Mitä sen on väliä, ettei minulla ole mitään tiettyä aihetta, josta kirjoittaa? Mitä sen on väliä, jos oman blogin kirjoittaminen ei onnistukaan? Ne eivät ole hyviä syitä jättää yrittämättä.
Jos mieleni tekee kirjoittaa pitkä pohdiskeleva teksti vaikkapa kissan ruokinnasta, kirjoitan sellaisen. Jos kirjoitan mieluummin lyhyen tekstin kissani lempinameista, kirjoitan sitten sellaisen. En halua pakottaa itseäni mihinkään tiettyyn muottiin, koska se jos mikä syö motivaatiota! Toivon, että saan tästä itselleni mukavan kanavan jakaa ajatuksiani, tai mahdollisesti vain hauskoja hetkiä elämässäni. En halua ottaa paineita tietynlaisista suorituksista ja pyydän, ettette Te mahdolliset tulevat lukijani aseta minulle ennakkopaineita. Toivomuksia saa toki esittää, en minä sitä kiellä. Saatan olla niistä jopa äärimmäisen mielissäni, mutta ettehän loukkaannu, jos en osaa tai halua kirjoittaa teille juuri toivomastanne aiheesta?
Nyt haluan jakaa teille hetken elämästäni, hauskan oivalluksen, jota en olisi keksinyt ilman opiskelijbudjettia!
Kävin tänään Winnovan opiskelijaparturikampaamossa (mikä liekään oikea termi?). En joutunut pettymään, sillä rakastan uusia hiuksiani! Toki sain istua parturintuolissa kaksi tuntia, mutta palvelu oli huippuluokkaa! Leikkausta hiottiin, kunnes se oli täydellinen. Itselläni on voimakkaasti luonnonkihara hius, tai itse sanon mieluummin luonnontaipuisa, ja se asetti opiskelijalle aivan uudenlaisia haasteita. Hän kuitenkin suoriutui loistavasti ja piti oman päänsä, kieltäytyen suoristamasta hiuksiani oman työnsä helpottamiseksi, kuten opettaja ehdotti. Hän piti Minun puoliani ja ajatteli miten Minun on helpointa kutrejani hoitaa. Niin hyvää palvelua en ole kokenut kovin montaa kertaa saavani. Lopuksi hiukseni leikannut opiskelija vielä kiitti tarjoamastani mahdollisuudesta oppia käsittelemään hiuksia, jotka itsepintaisesti taipuvat sinne, minne ei pitäisi.
Leikkaukseen siis kuului hiusten pesu ja leikkaus ja muotoilu. Koko helahoito kustansi 12€. Näin siis Porissa Parturi-kampaamo HyväHetkessä. Uskon kuitenkin, että vastaavanlaisia palveluja on saatavilla kaikissa kaupungeissa, joissa vain koulutetaan parturi-kampaajia. Suosittelen!
Ja koska en halua lähettää ensimmäistä postaustani ilman kuvaa, saatte kuvan koirastani. Katsotaan tulevaisuuteen avoimin ja luottavin mielin! Tiedän, että minun olisi pitänyt laittaa ennen-jälkeen-kuvat omasta pörristäni, mutta ei minulla ole sellaisia…