OLENKO OUTO?
Somessa on meneillään/on mennyt hirveästi ulkonäköön liittyviä haasteita ja postauksia on saanut lukea aiheeseen liittyen niin täällä Lilyssä kuin muuallakin. Ensimmäisenä mieleen tulee ehkä #rantakunnossa haaste. Hieman vanhempi juttu taitaa olla erilaiset Naked-postaukset, joissa on nähty niin lakattomia kynsiä kuin meikittömiä naamoja. Tämä on hienoa. Minäkin olen aikonut tehdä tuollaisen postauksen, mutta en ole saanut mistään aiheeseen sopivaa kuvamateriaalia, siis tältä kesältä. Äskettäin kuitenkin katsoin youtubesta videon: Comfortable: 50 People 1 Question. Aikuiset alkoivat heti miettiä jotakin, mitä heidän oletettavasti kuuluisi muuttaa. Lapset halusivat mm. merenneidon pyrstön, hain suun ja siivet. Olen todella huono englannissa, mutta olettaisin, että vanhempi nainen kertoi olevansa tyytyväinen kehoonsa, joka on häntä kuljettanut siihen pisteeseen, jossa hän nyt on.
Tulimpa taas ajatelleeksi, miten olen itse kasvanut tämän asian suhteen vuosien saatossa. Aikanaan minulla oli pitkä lista muutettavista asioista. Oli tissiä, peppua, mahaa, hartioita, varpaita… Jossain vaiheessa listalla oli yksi asia: reiden ja lantion välillä oleva kuoppa. Arvaatte varmaan, että nykyään en muuttaisi sitäkään.
Olenko siis outo, kun tässä nyky-yhteiskunnassa en ole kiinnostunut muuttamaan itsessäni mitään? En seiso peilin edessä ja päivittele olemattomia ryppyjä tai makkaroita. En koe vaatekriisejä, koska kaikki vaatteeni näyttäisivät muka kamalilta päälläni. Lähinnä en halua pukea vaatteitani, koska olen kyllästynyt niihin. Minun ei tarvitse herätä ennen kuutta aamulla meikkaamaan. Hiukset voivat ihan hyvin olla sotkunutturalla päivästä toiseen, jos minua ei kiinnosta niiden laittaminen…
Toisaalta minun ei tarvitse kokea ylemmyydentunnetta, vaikka joku muu haluaisi muokata ulkonäköään esimerkiski hankkimalla silikonit. Kyllä minäkin käyn kiristämässä tissit, jos se oikeasti tuntuu jossain kohtaa elämää oikeasti tärkeälle. Jos joku haluaa meikata aamulla ennen kuutta, se on hänen asiansa. Jos sinulla oikeasti on makkaroita, jotka oikeasti häiritsevät elämääsi, tee asialle jotakin. Kunhan teet asioita, koska haluat, et koska joku muu haluaa. Ymmärrättekö mitä ajan takaa?
Maailmassa tuntuu olevan niin paljon ihmisiä, jotka pyrkivät kohti ihannevartaloa, jonka joku muu on määrittänyt. Jota kukaan ei ehkä oikeasti ole edes määrittänyt, mutta meillä on mielikuva, että sellainen on olemassa. Tämä tulee ilmi myös muualla kuin ihmisten elävissä kehoissa. Minulle on esimerkiksi sanottu: ”Kauniisti piirretty, mutta sen tissit roikkuu/sillä on liian isot nännipihat/ sen joku paikka jotakin.” Siihen minä: ”Joo, ja ihan tarkotuksella tein.” Aika usein, sitä myös tulee tavoiteltua täydellisyyttä niissä piirustuksissa, ja silloin joskus kun yrittää enemmän sitä realistista, ihan v*tuttaa, kun joku kommentoi mainitun kaltaisesti.
Miksi me ihmiset ollaan niin ankaria itseämme kohtaan? Miksi me halutaan tavoitella jotakin ihannevartaloa? Miksi me tavoitellaan sitä, vaikkei edes haluttaisi?