MÖKILLÄ

Työt loppui viime sunnuntaina. Oli toodella kummallinen olo luovuttaa avaimet ja kulkuläpyskä ja pukukaappi… Nyt tuntuu epätodelliselle, etten ole enää menossa töihin sinne, missä kesän olin. Enkä todella pääse enää samalle osastolle, koska kaikenmaailman uudistukset. Rankkaakin toki välillä oli ja tähänkin työyhteisöön, kuten luullakseni kaikkiin, mahtui pari sellaista työkaveria, että mieluummin olisin ollut töissä jonkun muun kanssa. Pääasiassa kuitenkin todella opettavainen ja mielenkiintoinen kesä kivassa työympäristössä.

Työt kun loppuivat keräsin kimpsuni ja kampsuni ja pikkusiskoni ja suunnistin mökille. Aapo kakki autoon kuten asiaan kuuluu ja Haisuli tunki päätään ulos ikkunasta kuin paraskin koira. Laitoin ikkunaa kiinni.

Aapo ei antanut minun juurikaan nukkua ensimmäisenä yönä, mutta seuraavana yönä se jo osasi nukkua kiltisti minun ja pikkusiskon välissä. Haisuli nukkuu mielenosoituksellisesti yöt nojatuolissa, koska vuoteessa on liikaa seuraa. Päivällä sänky toki kelpaa neidin nukkua.

Vesi on kylmää, mutta siinä voi uida. Tuulikin on kylmä, mutta onneksi aurinko on kuuma.

Pää on särkenyt siitä asti kun tänne hopeisella autollani huristin. Se on aivan liian matala mökkitiehen verraten. Päänsärystä syytän Game of Thrones -maratonia, joka piti katsoa epämukavassa asennossa.

Täällä on ihanan rauhallista ja hiljaista, ei ole kiire minnekään.

suhteet oma-elama hyva-olo tyo