KISSAKAVERI?

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että Haisulille olisi kiva saada kissakaveri. Asun sen kanssa kahdestaan ja koulun jälkeen on aina illalla vähän kurja lähteä minnekään, kun kisu jää yksin. Lisäksi se tuntuu nauttivan hirmuisesti mahdollisuudesta päästä kiusaamaan äitini luona asuvia kissakavereita. Äidin luona asuvat kisulit eivät taas juuri arvosta tätä innokasta lähentelyä…

Nyt kuitenkin on sattunut niin, että pikkusiskoni ystävällä on kissaongelma. Hänen pitäisi saada oma kissansa jonnekin hyvään kotiin. Olen puhunut pikkusiskoni kanssa ongelmasta ja nyt ne ovat keksineet, että kissanhan voisi kivasti sijoittaa minulle. Itse en muista puhuneeni tällaisesta mahdollisuudesta kovinkaan innokaaseen sävyyn? No oli miten oli, nyt kissa on ilmeisesti muuttamassa luokseni. Aluksi uutisen kuullessani järkytyin. Tilanne tuli hiukan puun takaa. Pikkuhiljaa alan kuitenkin lämmetä ajatukselle, toivon vain kaiken sujuvan hyvin.

Ihan suorin jaloin en kuitenkaan aio kissaa pysyvästi luokseni majoittaa, vaan tarvitsen koeajan. Onhan kisun selvittävä sadan kilometrin automatkasta varsin usein, äitini luona asuvista koirista ja kissoista, oltava sisäsiisti luonani ja ennen kaikkea niiden on tultava Haisulin kanssa toimeen.

Eniten minua pelottaakin juuri se, että oma prinsessakissani ei otakaan uutta kaveria avosylin vastaan, vaan päättää olla kuin paraskin harpyija. Oikeastaan aivan yhtä eniten pelottaa se sisäsiisteys… Vaikka en tuota sohvaani rakastakkaan, en halua sille kissanpissaa. Sen siivoaminen kun on vähän turhan hankalaa.