KAIKKEA

Just nyt on ollut aika hektinen viikko. Jotenkin olen taas saanut ängettyä elämääni sata ja yksi asiaa, tottakai, kaikki samassa sumpussa. Ensiviikolla loppuu harjoittelu, ensiviikolla loppuu kai myös salikortin kuukausiaika, postinjako puolittui tästä kuusta… Miksi ihmeessä kaikki tapahtumat pakkautuvat aina samalle ajalle ja sitten sitä ajaa itsensä suorittamaan ihan äärirajoilla?

Olen kuitenkin ihan äärettömän onnellinenkin tällä hetkellä ja tieto tulevasta helpotuksesta auttaa jo kummasti. Ja se että ympärillä on ihmisiä, joille voin tämän kaiken jakaa. Vaikka välillä sitä kyllä olisi ihan mielellään ihan vaan itsensä kanssa, mutta kyllä minä sitä ehdin elämäni aikana vielä tehdä. Nyt aion vain nauttia tästä kaikesta ja pidän vaaleanpunaisista laseistani kiinni niin kauan kuin ikinäkään vain mahdollista.

Loppuelämän? Jooko?