MIEHESTÄ

Olen huomannut, että minun on helppo kirjoittaa asioista, joissa olen kohdannut vääryyttä tai joiden kanssa olen paininut elämäni synkillä hetkillä. Niistä onnellisista ja valoisista asioista on huomattavasti vaikeampi kirjoittaa tai puhua. Minulla on kuitenkin tällä hetkellä hirveän ihana mies (jossa toki on vikansa), jota minun on syytä hieman hehkuttaa! Harmi, että en aio laittaa tähän hänestä kuvaa, vaikka minulla on hänestä hirmu söpöjä päiväunikuvia.

Minulla ei ole koskaan ennen ollut sellaista miestä, joka haluaa tehdä ruokaa (ja tekee sen paremmin kuin minä, enkä minäkään ihan käsi siinä touhussa ole.) Minulla ei ole koskaan ennen ollut sellaista miestä, joka huomaa minun tehneen kotitöitä ja kiittää minua siitä. (Ihanaa kulta kun olet tiskannut. Kiitos rakas kun laitoit kahvia.) Yritän muistaa kiittää häntä, kun hän tekee jotakin. Minulla ei ole koskaan ennen ollut sellaista miestä, jota rakastan ja joka rakastaa minua yhtä paljon. Minulla ei ole koskaan ennen ollut sellaista miestä, joka ajattelee aina minun parastani (myös tyhmäillessään). Minulla ei ole koskaan ennen ollut sellaista miestä, joka jaksaa aina huomata kipuni.

Kaiken tämän ihanuuden lisäksi, mies myös näyttää silmääni aivan uskomattoman hyvältä. En kertakaikkiaan käsitä, miten joku voikin näyttää niin hyvältä! Hän katsoo ja koskee minua hellästi ja sanomme toisillemme useita kertoja päivässä: rakastan sinua. Pussailemme ja halailemme jatkuvasti.

Tätä on jatkunut jo/vasta 2,5kk, mutta toivon totisesti sen jatkuvan koko loppuelämämme!

Okei tämän kuvan saatte 😀