PERHE?

Puhuimme eilen Miehen kanssa siitä, kuka kuuluu perheeseen ja miten me määrittelemme perheen. Kävi ilmi, että minulle ja Miehelle perhe on käsitteenä aika erilainen. Hän luokittelee perheen aikuisina, joilla on lapsi/lapsia. Tosin silti hänen perheeseensä ei kuulu isää. Minäkään en kuulu hänen perheeseensä ja minun on tosiaan myönnettävä, että jouduin työstämään ajatusta. Hän ei tosiaankaan tarkoittanut sitä loukkauksena, hänen perhekäsitteensä vain on sellainen. Minusta ja meidän lapsistamme tulee hänen perheensä kyllä.

Minun perhekäsitteeni ei sisällä biologista sukulaisuutta, vaikka siihen tietysti biologisia sukulaisiakin kuuluu, eikä se noudata ydinperhemallia. Minun perheeseeni kuuluu minulle läheisiä ihmisiä, joista on tullut minulle tärkeitä syystä tai toisesta. Lisäksi perheeseeni kuuluvat myös eläimeni. Koska Mies on ensimmäinen kumppanini, jonka olen kokenut kuuluvan perheeseeni, ja jopa olevan perheeni, tuntui raskaalta olla kuulumatta hänen perheeseensä. Ymmärrän kuitenkin kysymyksessä olevan vain termi, käsite, joka ei vaikuta suhteeseemme mitenkään.

Erikoiselta tuntuu myös se, että näin voi ylipäätään käydä. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että voisin olla jonkun perhettä ilman, että kokisin tätä jotakuta itse perheeni jäseneksi. Nyt koen jonkun perheenjäsenekseni ilman, että olen itse hänen perhettään. Ehkä ajatus olikin rankka, koska hetken jo mietin, voisiko Mies olla koko perheeni. Parempi ehkä kuitenkin pitää perhe laajempana, eikä varata vain yhden varaan.