KOIVU HENGITTÄÄ JUURILLAAN

Muistan miten pienenä olin isoäidin kanssa mökilla ja rannassa, laiturin vieressä kasvoi koivu. Koivu on edelleen siellä. Toisinaan, kun vesi oli ylhäällä, koivu jäi veden alle. Kerran katselimme koivua ja ihmettelimme, miten se selviää hengissä. Miten se ei huku?

Juuret ovat veden alla, miten koivu saa happea. Nauroimme ajatukselle, että se hengittäisi latvansa kautta.

Myöhemmin minulle tietenkin selvisi, että latvansa kautta se koivu hengitti. Tietysti. Silloin minua kyllä huvitti, koska muistin keskusteluni isoäidin kanssa.