TAAS SE TULEE

Kurkkua kuristaa, kyyneleet pyrkivät silmiin, ahdistaa, on hyödytön olo. Töitä on tehty, palkka tuli ja kaikki on näennäisesti hyvin. Tuntuu kuin ei kuuluisi mihinkään, tulevaisuus näyttää tyhjältä, en kuulu mihinkään.

Keikkatyöläisen arki on rikkonaista. Vapaapäivistä ei osaa nauttia. Oikein mitään ei uskaltaisi sopia, mitä jos se on ainut päivä, jolloin töitä on tarjolla?

Pienessä kaupungissa olo tuntuu yksinäiseltä. Huonosti käytetty aika valuu hukkaan. Olo on syyllinen.

En osaa. En kelpaa. En uskalla.

Siinä se taas yrittää olla, masennus.