KOULU

Koulu alkaa perjantaina. Hirvittää. Ihan mielelläni kyllä menen kouluun juu, mutta kun en oikeastaan tiedä, mitä syksy pitää sisällään. Ärsyttävää. Lisäksi pitäisi tehdä opparia, mutta siihen ei ole motivaatiota. Lähinnä iltaisin sellainen ahdistus siis silloin kun pitäisi alkaa nukkumaan. Ei kiva. Mulla ei ole hajuakaan, että mitä mun kuuluisi tehdä ja miten, joten voitte uskoa, ettei kiinnosta. Kaikki se mitä olen tehnyt, on saanut suunnilleen täystyrmäyksen ja lähteet ei kelpaa jajaja…

Ala-asteella, yläasteella ja vielä lukiossakin kaikki oli niin helppoa senkus teit läksyt ja luit kokeisiin. No ehkä tääkin nyt on aika tavalla sitä samaa, mutta aika järjettömän paljon isommassa mittakaavassa. Pitäisi tehdä itsearvioitikin kesän töistä ja siellä saavutetuista tavoitteista.. Jostain tarttis rykästä vielä pari opintopistettä vapaasti valittavia, rämpiä läpi nää vikat moduulit, muistaa kaikki deadlinet, pysyä kärryillä, oppia…Enkä edes opiskele unelma-ammattiin. Helvetti, ei musta koskaan pitänyt tulla sairaanhoitajaa. 

Enää nyt ei silti kannata jättää leikkiä kesken, kun valmistua pitäisi ensi keväänä. Jotenkin silti tuntuu, että mitä hittoa mä olen tekemässä? Mitä sitten oikeasti haluaisin tehdä? No olla ratsastuksenopettaja, parturi tai perhepäivähoitaja. No ratsastuksenopettaja ei vissiin ihan helposti elätä itseään, partureita on pilvin pimein ja perhepäivähoitajan työajat. Eikä musta taida olla yrittäjäksi. Sairaanhoitajalla on kuitenkin aika paljon mahdollisuuksia olla erilaisissa työpäikoissa ja -ympäristöissä.

En todellakaan tiedä, mitä teen isona tai mihin vielä päädyn, mutta kai tää elämä kantaa ja oikeita ratkasuja tulee tehtyä oikeissa paikoissa. Muuten voisin jatkaa opiskelua heti ensi syksynä jossain muualla, mutta raha. Opintovelka täytyy maksaa, kissat elättää, syöminen on ihan kivaa ja uudet vaatteet aina joskus tosi jees. Ei huvita kirvistellä yksin opiskelijabudjetilla.